K50

Uudistus Blogger-kommentoinnissa!

2012-01-15T11:45:00.002+02:00

Huomasin äskettäin että dynaamisiin blogeihini on ilmestynyt uudistus: Kommentteihin voi vastata yksitellen. Aivan kuten WodPressissa olen hiukan kateellisena pannut merkille. Blogger Buzz kertookin tästä kolmen päivän takaisessa tekstissään. Sieltä löytyy ohjeet, miten toiminnon saa myös tämmöiseen vanhanaikaiseen malliin. On luovuttava ponnahdusikkunasta ja otettava käyttöön upotettu kommenttiosasto. Ja kas, nyt se on käytössä täälläkin.

Siitä saan aasinsillan :
Palaanko tutustumaan bloggaajan vastaukseen , kun olen jättänyt kommentin?

Rinnakkaiskysymys:
Vastaanko omassa blogissani kaikkiin kommentteihin?

Ja onko sillä väliä?

Hyvästi vanha blogi, hyvästi kuvagalleriat!

2012-01-06T12:48:00.003+02:00

Siirryttyäni loullisesti Pilveen aloin sitä tietenkin tutkia. Vielä eilen kuvittelin säilyttäväni kaikki entiset Applen palvelut, mutta olin väärässä. Kesäkuun viimeisenä päivänä on iWeb -julkaisut sekä kuvagalleriat, kuten myös tallennustila iDisk, tuomitut katoamaan lopullisesti.

Täällä se kerrotaan: FAQ

Tuolla sivulla annetaan ohjeita, miten web-julkaisut voi siirtää muualle, ja kuvat ottaa talteen.
Voin uskoa, että tilanne närästää niitä, jotka ovat panostaneet noihin julkaisutapoihin.

Itselleni tämä sattui sopivaan saumaan, sillä olen lopettanut iWeb-sivujen päivittämisen. Kukapa enää selailisi minun vanhoja sivujani saati kuviani, kun uutta pukkaa kaikkialta. Hyvä jos joku kerkiää tutustumaan tämänpäiväisiin tuotoksiini...

Vanha blogi, ensimmäinen oikea blogini, on minulle itselleni kumminkin tärkeä, sillä sieltä löytyy monien teemojeni lähtöpiste. Sellaisten, joita olen jatkanut Bloggerin Varamussalossa. Nyt saankin sysäyksen toteuttaa aikeeni: poimin tärkeimmät postaukseni jonnekin talteen. Tuo iWebin blogialusta, joka vielä neljä vuotta sitten tuntui niin mainiolta ja helpolta (verrattuna HTML-koodaukseen), on nyt auttamattoman raskas ja työläs verrattuna vaikkapa Bloggeriin. Myös vierailijalle se on aina näyttäytynyt vaikeaselkoiselta. Kommentointi takkuili. Sitäpaitsi en tuolloin osannut luoda kunnollista URL-osoitettakaan. Täältä se toistaiseksi löytyy (sisältää itse asiassa 4 blogia) , jos jotakuta kiinnostaa:

VANHA BLOGI

Poistan linkin sitten kun blogia ei enää ole. Samoin seuraavan, joka vie MobileMe-kuvagalleriaan:

VANHA GALLERIA

Kuvagallerioiden kanssa Google on lanseerannut suositumman systeemin: yhteisöllisen Picasan. Picasa, Blogger ja G+ ovat kimpassa.

Edessä onkin melkoinen suursiivous sivuillani ja linkkilistoillani. Mikäpä siinä, se on kuulunut harrastuksiini ATK-aikojen alusta asti.

Rakkaus kolmeen omenaan

2012-01-05T12:34:00.000+02:00

Totta puhuen hallussani on vasta kaksi Applen laitetta, mutta perheessä niitä on enemmänkin. (Tuo on vaan niin osuva otsikoksi, tosin Prokofjev tykkäsi appelsiineista :) Vilkuilen Miehen iPadia kiinnostuneena, sillä kieltämättä se on varsin mainio etenkin reissatessa. Hänellä siis jo onkin kolme omppua.

Viimeksi kirjoitin lievästi tuohkeissani Applen uudesta pilvipalvelusta. Miksi on siirryttävä uuteen käyttöjärjestelmään (Lion) , kun entinen (Snow Leopard) on kaikin puolin hyvä? Tämähän on kiristystä! Kuinka Apple voi kohdella näin uskovaisiaan! Että menetän kesäkuussa sähköpostini, kuvagalleriani ja webbisivuni, ellen suostu. MobileMe lakkaa kesäkuussa, ja tilalle tulee pilvipalvelu (iCloud). Ja se vaatii tuon Leijonan. Mrrrr...!

Uteliaana henkilönä aloin kuitenkin ladata Leijonaa ensin läppäriin, Macbookkiin. Pieni kauhu kaikkia lataamisia kohtaan on vielä alitajunnassa jäljellä Windows-ajoista, turvauduin yleensä miesväen apuun. Tämä eteni kuitenkin ilman ongelmia, yksinkertaisesti ja helppotajuisesti. Maksu ( € 23.99) sujui helposti Apple Storen kautta, koska olen jo asiakas. Ajattelin tuumata ja tutkia rauhassa, ennen kuin lataan uutuuden iMacciin, pöytäkoneeseen. Tuumasinkohan kokonaisen tunnin...? Lataus toiselle koneelle osoittautui ilmaiseksi. Siitäpä oli mutkantonta siirtyä Pilveen. MobileMe maksoi 79€ vuodessa. Pilvi ei maksa mitään. (Ainakaan toistaiseksi.)

Yhden laitteen haltijalla ei ole paljoakaan hyötyä Pilvestä. Vain se, että säilyttää nuo palvelut, jos on niihin tullut liittyneeksi. Sillä se varsinainen juttu on synkronisointi. Jo kahden laitteen käyt†äjänä huomaan, miten mainiosti esimerkiksi kuvat siirtyvät reissuläppäriltä pöytäkoneelle ja päinvastoin. Samoin kalenteri- ja yhteystiedot ilmestyvät molempiin, jos toiseen päivittää. - Puhelimen suhteen en ole vielä kokosydäminen, se on Nokian laite, N8.

Olen siis leppynyt, ja tutkin uusia palveluita kiinnostuneena. Mitään hankaluuksia ei ole
toistaiseksi tullut vastaan. Löytöretkeily on kiinnostavaa. Juuri hoksasin, että työpöytiä voi olla käytössä useita. Yhdellä piirsin nuo omput, toisella kirjoittelin blogia, kolmannella luin sähköpostit. -Läppärillä hiirilevyä sivellään päinvastaisessa suunnassa kuin ennen. En pudonnutkaan vielä kyydistä...

Tietoa näistä Applen uutuuksista löytyy helposti. Mäkinkäyttäjälle tipahtelee tietoa postilaatikkoon. Kerron täällä vain omista havainnoistani, yrityksistä ja erehdyksistä. Tietenkin olisi mukava saada juttuseuraa :)

Pilvessä

2012-01-02T10:05:00.000+02:00

Tietokone on välttämätön työkalu ja sosiaalisen kanssakäymisen väline, myös kasvavalle, urhealle joukolle eläkeikäisiä. Useimmat ovat opetelleet tarvitsemansa temput, ja haluavat että palvelut toimivat kuten ennenkin. Mutta ehei, turha tuudittautua kuvittelemaan, että minä määrään ja tämä laite sovelluksineen tottelee. Jatkuvasti kaikki heittää kuperkeikkaa, ja on aloitettava opiskelu alusta.

Tästä blogista voi huomata, että yritän sinnikkäästi roikkua mukana, ja jopa innostua uusista asioista. Olen ladannut Mäkkiini uusia käyttöjärjestelmiä ja uusia ohjelmistopaketteja sitä mukaa. Vaihdoin oitis Bloggerin uuteen hallintapaneeliin, ja innostuin jopa Dynaamisesta mallista. Googlen sähköpostipalvelu muuttaa ilmiasuaan tuon tuostakin, puhumattakaan G+-palvelusta, ja selaimet on päivitettävä yhä virtaviivaisimmiksi. Facebookkiin ilmestyy uutuuksia niin tiheään, etten muista miltä se eilen näytti.

Murinaa ja ärtymystä kuuluu kaikkialta, ja saattaa olla että minäkin jossakin vaiheessa alan tuskastua. Sillä vauhti sen kun kiihtyy. Kohta ei kukaan kerkiä työskennellä ja tuottaa sisältöä, kun joutuu kaiken aikaa opiskelemaan uutta ja poisoppimaan entistä. Suurin osa meistä ei liene nörttejä.

Jopa nettiguru Petteri Järvinen on ilmaissut ärtymyksensä tekstissä : Facebookin panttivankina

Tämä uusin juttu melkein nostaa hikihelmet otsalleni. Koskee etupäässä Mac-maailmaa, mutta näyttäisi leviävän muihinkin laitteisiin. Tästä se alkoi:

Hoksasin ettei Applen MobileMe ole lähettänyt minulle vuosittaista laskua palveluistaan. Sen kautta minulla on sähköpostiosoite, kuvagalleria, blogeja ja kotisivuja. Kaivelin postilaatikkoa, ja sieltähän löytyi selitys: - viesti, jota en ole vaivautunut lukemaan (noita ilmoituksia ja mainoksia kun tulvii liiankin kanssa). Tavasin nyt englanninkielisen tekstin ja minulle selvisi että kesäkuussa lakkaa MobileMe, ja sen tilalle tulee pilvipalvelu iCloud. Minun on ladattava tuo pilvi, jos haluan säilyttää palvelut. No hyvä, Pilvi on ilmainen, mutta mitä halvattua se meinaa?

Alkoi vimmattu googlaaminen ja opiskelu. Selvisi että pilvi on vähän niinkuin DropBox, sen kautta voi jakaa kaiken materiaalin kaikille laitteilleen, mutta automaattisesti. Laitteita ovat tietokoneet, iPhone, iPad, iPod ja tosiaan, myös PC, ja mitä niitä nyt onkaan. Noh, minulla on kaksi mäkkiä, ja olen hyvin pärjännyt DropBoxilla.

Jotta pääsisin Pilveen, minun on ensin ladattava uusin versio iTunesista. Se olikin helppoa, latasin sen oitis sekä iMacciin että Macbookkiin. Ja sitten, niin sitten on ostettava uusin käyttöjärjestelmä OS X LION. Vaikka ihan äsken (hm vuosi sitten) ostettiin oikein kaupasta OS X LUMILEOPARDI. Ja opiskeltiin nöyrästi kaikki uudet jutut. Siis se on nyt hyljättävä (juuri kun alkoi tottua) ja ostettava tuo LION. Sen jälkeen on rämplättävä linkkejä päästäkseen käsiksi pilveen ja vaihtaakseen sen MobileMen tilalle. Muuten menetän yhtä ja toista. Varsinkin sähköposti keljuttaa, sillä olen kirjautunut moneen palveluun sillä osoitteella.

Katsoin OS X LIONin esittelyvideon, ja tosiaan, kaikki menee uusiksi. (En laita linkkejä, sillä jokainen lukijani osannee googlata , paitsi jos sekin palvelu on tänään erilainen kuin eilen:) Erityisesti ihastelin sormiakrobaattisia temppuja, joita voi käyttää 'liukuhiirellä', sellaisella joka on kannettavissa. Jäin ihmettelemään, miten ne temput suoritetaan tavallisella hiirellä, sellaisella joka on pöytäkoneissa.

Kirjoittelen tätä pöytäkoneella tuohkeissani, samalla kun läppäri lataa sitä Jellonaa tuossa vieressä. Puolisen tuntia on ladannut ja saman verran aikaa näyttää olevan jäljellä. Luin tarkoin ohjelmistolisenssin, josta sainkin (ehkä) vastauksen tärkeään kysymykseen: Nähtävästi voin ladata samalla maksulla tuon Jellonan myös pöytäkoneelle. Onneksi on nyt aikaa kesäkuuhun asti perehtyä kunnolla asiaan. Tosin silloin arvatenkin kaikki tämä on jo vanhentunutta, ja uutta on tullut tilalle....

Poistin postauksen

2011-12-27T04:41:00.001+02:00

Poistin juuri (n. 04:40 Suomen aikaa) kirjoituksen nimeltä Poistettu postaus.
Tarkoitus on osoittaa, ettei poistamiseen voi luottaa. Kuulisin mielelläni, näetkö tekstini Bloggerin lukulistalla tai Google-syötteenlukijassa.

Poistetussa tekstissäni suosittelen parempaa konstia tekstin tuhoamiseksi.

Kompromisseja

2011-11-18T14:16:00.001+02:00

Dynaamisen Bloggerin lumoissa huomaan, että siitä yhä puuttuu muutama tärkeä juttu. Missään ei näy blogiluetteloa! Tietenkin osaan jonkinlaisen listan tehdä itsekin, mutta se ei päivittyisi kuten Bloggerin gadgetit.

Niinpä säilytän yhä tämän K50-vertaistuki-blogini ennallaan, jotta voin tänne keräillä mielestäni tarpeelliset jutut. Lisäsin juuri alustavan luettelon lukemistani blogeista, ruksasin ne hallintapaneelin pitkästä luettelosta. Täydennän tarvittaessa.

Toinen puute on Blogger-profiili. Kun nyt Marjattah on tullut reippaasti esiin, ei hänestä näy mitään havaintoa kahdessa blogissani: Varamussalossa eikä Kuvittelussa. Joku ehkä hoksaa klikata nimeäni kommentissa, jos oikein kovasti tekee mieli tietää. Siitä pääsee mahdollisesti profiiliin. Mutta monasti se vie myös Url-osoitteeseen, jossa toivoisin blogikaverin pistäytyvän. Näitä täkyjähän me ripottelemme toisillemme...

Ja yhä vaan jotkut kokee kommentoinnin hankalaksi, eivätkä yritä toiste. Varoitankin tässä esikatselusta, se toimii omituisesti. Paras mennä rohkeasti suoraan asiaan. Odotan parannusta, ja itse asiassa niitä on kyllä tullutkin.

Mitäs hyvää sitten?

Viitseliäs lukija löytää dynaamisesta mallista jopa tunnisteluettelon, ja arkistoa on helppo selailla vaihtoehtoisissa näkymissä. Moni iloitsee salaa taidostaan tarkastella kenen tahansa Bloggeristin blogia dynaamisesti. Ja jos jonkun blogin oletusmalliksi on valittu dynaaminen malli, voi sitä tarkastella perinteisesti. Se varmaan juuri on uutta ja ihmeellistä, että lukija voi valita näkymän. Tässä vielä kertaus:

Kirjoita osoitteen perään /view/magazine
siis näin: sinunblogi.blogspot.com/view/magazine
Linkin avauduttua voit tutkia luettelosta 7 eri vaihtoehtoa.
Jos taas haluat tarkastella jotakin dynaamista blogia perinteisesti,kirjoita: /?v=0
siis näin: sinunblogi.blogspot.com/view/?v=0

Pieni parannus bloggaajalle itselleen on ilmaantunut: se kynänkuva, josta pääsee editoimaan tekstiään. Ja toinen, josta pääsee kirjoittamaan uuden tekstin. Ja talonkuva, josta pääsee hallintapaneeliin. Alussa näihin toimintoihin oli pitkä matka.

Ja tietenkin taputan kätösiäni kaikille vaihteleville näkymille ja eleganteille siirtymille, joita uutuusmalli tarjoilee. Oman taustankin sain sentään piirrettyä.

PS. Jokohan se hallintapaneeli on muuttunut uudeksi kaikille heillekin, jotka eivät ole sitä pyytäneet?

Vaihdoin profiilin

2011-11-10T21:44:00.001+02:00

Blogger lupaa kuukauden harkinta-ajan. Sen jälkeen ei vanhaa Blogger-profiiliani enää säilytetä. Nyt olen tutkinut eilisen päivän tuota Google+-profiilia. Tuntuu samalta kuin 1998, jolloin sain ensimmäisen sähköpostiosoitteen, enkä löytänyt ketään jolle voisin kirjoittaa.
Ajatus ei ole hassumpi. Sensijaan että mulla olis Picasa-profiili siellä, YouTube täällä, Blogger tuolla, on kaikki Google-profiilit samalla sivulla. Samoin tuttavapiiri. Facebookiin verrattuna: siellä olet vain yksi jyvänen uutisvirrassa. Google+:ssa voit kuvitella olevasi keskipiste... Tosin hyvin yksinäinen keskipiste alkuvaiheessa. Ne 40 000 käyttäjää löytyvät varmaan minua nuoremmista piireistä.

Enkä yllytä ketään, kokeilen ihan uteliaisuuttani. Sille, joka haluaa säilyttää nimensä salassa, ei Google+ ole sopiva vaihtoehto Blogger-profiilille.

Halusin tai en, Google tietää minusta kaiken. Se luetteli sujuvasti kaupungit, joissa olen asunut. En muista kertoneeni...

Ohjesivujen viidakosta löytyy: Google+-profiilin käytön aloittaminen

Tilastoista vaihteeksi?

2011-11-03T10:16:00.000+02:00

Tässä postauksessa ei ole vinkkejä. On vain kysymyksiä.
Olen kertonut kokemuksia Google Analytics- ja Sitemeter-palveluista. Asensin molemmat aikoinaan kahteen blogiini, ja muutamalle muulle sivulle. Ne ovat toimineet hyvin, kunnes kaikki muuttui. Ensinmainittu jäi jotenkin hunningolle, eikä enää juurikaan päivity. Ehkä en piittaa, kun on noita muitakin. Bloggerin hallintapaneeliin on ilmaantunut tilastopalvelu , joka on suorastaan imarteleva. Tosin välillä hyvin epävakaa.

Sitemeteristä tykkään. Se antaa paljon täsmätietoa. Olenkin vertaillut Bloggerin ja SItemeterin tilastoja, jotta pysyisi jalat maassa. Nyt on tilanne se, että Sitemeter toimii ainoastaan tässä K50-blogissa. Tämä on malliltaan perinteinen.

Perustin uuden blogin: Kuvitellen, ja halusin siihen Sitemeterin. Kuvitellen on alusta asti muodoltaan 'dynaaminen'. Sitemeter lisätään niin, että tiettyyn kohtaan sijoitetaan scriptinpätkä. Miten pääsen käsiksi blogin koodiin? Mallinsuunnitteluosastossa näkyy linkki 'Muokkaa HTML-koodia', mutta se on harmaa, siis ei toimi.
No, muutin mallin tuokioksi vanhanaikaiseksi, ja pääsin oitis koodiin käsiksi. (Nyt en siis tarkoita postauksen koodia, joka on kaikille saatavilla, vaan itse blogin koodia. ) Sujautin scriptin paikoilleen, ja vaihdoin takaisin dynaamiseen malliin. Nyt pääsen tarkastelemaan tilastoja, mutta niihin ilmestyy vain jotakin epämääräistä. Blogger kertoo, että eilen käytiin Kuvituksessa 75 kertaa. Sitemeter: 2 kertaa....

Varamussalon muutin dynaamiseksi äskettäin. Sitemeter on aikoja sitten lisätty koodiin, ja pääsenkin sivulle. Mutta se ei näytä päivittyvän. Laiskasti tosin kertoo 8 käynnistä viikossa, vaikka kommenttejakin on enemmän.

Tästä teen päätelmän, että dynaaminen malli pistää koodin niin isoon remonttiin, että pikku lisäykseni litistyvät rusinoiksi... Joten kysymys on tämä:

Miten pääsee käsiksi dynaamisen mallin koodiin?
Miten laitetaan Sitemeter?

PS. Huomaan kyllä, että dynaamiseen voi lisätä CSS-koodia. Sillä voi lisätä muotoiluja, ken taitaa.

Minä bloggaan nyt

2011-11-01T15:05:00.001+02:00

Luovutan. Annan periksi. Teen täyskäännöksen. Jääräpäisyys periaatteesta ei ole viisasta. Jos asia, jonka takia uin vastavirtaan, olisi arvokas puolustettavaksi, niin sitten tietenkin. Mutta kukaan ei ole kannattanut minua. Ei kukaan. Vaikka niin hyvin perustelen kantani, jo tässä varhemmassa jutussa: Pilkunviilausta. Edellisessä jutussa käsittelin aihetta ihan sulkumerkeissä, ja huomasin jääneeni yksin sen yhden G:n kanssa.

Ystävätkin sanovat, että sana särähtää kielikorvaan. Pahinta kaikesta, se kuulostaa kielivirheeltä. Melkein yhtä inhoittavalta kuin yhdyssanavirhe. Tai possessiivisuffiksivirhe. Tai korrelaattivirhe. Niinkuin sanoisi mitalli, kun puhuu mitalista.

Uusin isku tuli ystävältä Naamakirjassa: "Blogaaminen on kuin tagaamista. Se kuulostaa löysältä." Löysältä! "Bloggaaminen kuulostaa napakalta."
Minä uskon, uskon jo.

Minähän siis tästä eteenpäin bloggaan napakasti. Saan napakoita lukijoita, napakoita kommentteja. Julkisesti tunnustan kääntyneeni harhapoluilta. Minä bloggaan nyt. Amen.

PS: Mitäs tuumaat uudesta (tosin vanhanaikaisesta) ulkoasusta? Minusta se on napakka :)

Suunnistusta Blogistaniassa

2011-10-31T12:49:00.001+02:00

Varsin myöhäisessä vaiheessa Blogistaniaan muuttaneena olen tarkkaillut kuin Liisa Ihmemaassa sen karttaa, keskuksia ja syrjäseutuja. Kirjoittamattomia lakeja. Tapakulttuuria. Miten löydän hengenheimolaiset? Miten minut löydetään?Maahanmuuttajien virta on melkoinen. Suomalaisella "blogilistalla on 38 934 blogia. Tänään 4497 uutta blogikirjoitusta, 71 uutta blogia ja 87 uutta käyttäjää". - Ohhoh. Kaikki julkaisevat. Kuka ehtii seurata?

Pidänkin pienenä ihmeenä, että olen löytänyt tuosta valtavasta määrästä juuri minua kiinnostavia, verrattomia, antoisia blogeja. Kirjanmerkeissäni on pitkä lista virallisesti seurannassa olevien lisäksi. Ja hämmästellen iloitsen jokaisesta, joka löytää tien minun sivuilleni.

Kohtaan retkilläni viisaan erakon majan. Harva uskaltaa kommentoida niin laadukasta puhetta. Vierailijoita saattaa vaeltaa runsaastikin sinne. Minäkin käyn siellä oppimassa.

Minä istuuduin niin, ettei pieninkään liikkeeni voinut häiritä vanhusta hänen puhuessaan. Tähän kohteliaisuuteen meidät oli kasvatetttu. Ohijesa (sioux) (Sanat kuin jäljet)

Vierailen salongissa, hiukan kateellisena. Kaikki haluavat näyttäytyä siellä. Riippumatta siitä, onko tarjoilu tänään niukkaa vai runsasta. Mikä on hänen salaisuutensa?

Löydän ilokseni hengenheimolaisia. Heidän kanssaan syntyy vuorovaikutusta. Kummallista, että sillä ei enää ole niin väliä, kätkeytyykö ystävä salanimen taakse, vai löydänkö hänet myös puhelinluettelosta?

Löydämme nopeasti ystäviä, jotka auttavat meitä. Ansaitsemme hitaasti ystävät, jotka vaativat apuamme. Antoine de Saint-Exupéry

Myös tosielämän tuttava tai sukulainen saattaa vierailla blogissani. Hän kommentoi suullisesti, eikä ymmärrä, miksi kehoitan kommentoimaan. Niin, miksi tosiaan? - Nythän juuri kommentoin! Blogistanian oudot tavat ovat vieraita ulkopuolisille. Blogaaja himoitsee kommentteja. Kuin makeisia. Kommentoinnin kynnys on korkea 'Anonyymille'. Hänen harvinainen puheenvuoronsa on mitä pyyteettömin, sillä nimeen ei sisälly linkkiä, joka kutsuu vastavierailulle. Mutta hän toivoo varmasti, että vastaan. Muuten hän tuskin palaa.

Piirsin Varamussaloon runonkuvitukseksi omakuvan, mahtoiko kukaan tunnistaa ;)

Hush, häivy minusta pieni narsisti!

PS. Vaikka kuulun vähemmistöön, käytän itsepäisesti sanaa blogaaja yhdellä g:llä. Koska blogi kirjoitetaan yhdellä g:llä.Tietysti juuri Bloggerin käyttäjä voisi olla bloggaaja.

Picasasta sananen

2011-10-29T20:46:00.000+03:00

Välillä minusta näyttää, että yksi ja toinen näytön äärellä ei tiedä, milloin navigoi omalla kovalevyllään, milloin internetissä. (Tietenkään en tarkoita sinua ;) Toista oli 90-luvun modeemien aikaan, silloin pidettiin lukua joka minuutista. Nythän useimmilla on yhteys päällä kaiken aikaa. Picasasta puhuessa tämä epäilys on herännyt. Picasa meinaa näet kahta asiaa:

Googlen sovellus, kuvankäsittely- ja arkistointiohjelma nimeltään Picasa.
Googlen ylläpitämät Picasan verkkoalbumit.

Minä puhun vain verkkoalbumeista, sillä tuota ohjelmaa en ole tullut ladanneeksi omalle kovalevylleni. Olen tyytyväinen iPhotoon ja Photoshop Elementsiin. (Apple-uskovaiset tietänevät, miten hyvin iPhoto ja Picasa pelaavat yhteen.)

Huomaan kirjoitelleeni aiheesta aika monta juttua, sitä mukaa kun itse olen valaistunut. Olinhan jo blogannut jonkin aikaa, kun keksin ihmetellä, että minnehän ne blogikuvat hulahtaa? Uudistustenkin jälkeen Bloggerin ja Picasan yhteistyö näyttää sujuvan entiseen tapaan. Nämä havainnot pitävät yhä paikkansa:

Rautalankaa Picasasta

Blogien ansiosta olen mielistynyt Picasaan yli muiden vastaavien verkkopalveluiden. Bloggerin lisäksi myös Vuodatus on Picasan kanssa yhteistyössä. Kuvat voi hakea olemassaolevista albumeista selaamalla tekstieditorissa, kuten Bloggerissakin. Sen sijaan omalta kovalevyltä ladatut kuvat sujahtavat Vuodatuksen oman piiloon. Bloggerin kuvat sujahtavat verkkoalbumiin, jolla on blogin nimi. Täältä pitäis löytyä:

Picasa

Melkein aina lähetän blogikuvan ensin Picasaan, julkiseen tai piilotettuun albumiin. Kuvan lähettäminen on tehty helpoksi, en huomannut milloin tuli tuo raahaamiskonsti perinteisen lataamisen rinnalle. Sitä voi tutkia omalla Picasa-sivullaan (jokaisella Blogger-blogaajalla on semmoinen). Linkistä 'lähetä' tulee vaihtoehdot näkyviin.

Kuvia ja albumeita on helppo järjestellä Picasassa. Kuvan voi siirtää myös albumista toiseen, mutta silloin se katoaa blogista, mikäli oli siellä. (Ainahan sen voi hakea uudelleen.) Tässä ensimmäinen albumini Picasassa, joka oli jo kuvia pullollaan ennen kuin hoksasin sitä etsiä. Myöhemmin rupesin sitä järjestelemään, ja tein julkiseksi:

Varamussalo

Vasta äskettäin huomasin, että tuolla verkkoalbumissa voi myös editoida kuvia. Kuvan yläpuolella näkyy linkki muokkaukseen. Joskus tulee lähetettyä turhan iso kuva, siellä sen voi pienentää ja kropata ynnä muuta.

Wikipedia kertoo aiheesta perusteellisemmin.

Tiedon ytimessä 90-luvulla

Dynaamisia päivityksiä

2011-10-26T10:11:00.001+03:00

Neljäs postaus aiheesta 'dynaaminen malli'

Blogger Buzz ( hallintapaneelista löytyy) kertoo, että 'dynaamisen' palautteen määrä on ollut hirmuinen. En siis ihmettele, että oma viserrykseni kynänkuvasta (= pikatie tekstinmuokkaukseen) on hukkunut tulvaan... Samoin ongelmat kommenttiosastossa. Kiireellisimmät päivitykset on nyt kuulema kuitenkin tehty. Nyt pääsee muokkaamaan fonttejakin, ja niiden värejä. Rohkeana kokeilijana muutin otsikon värit Varamussalossa ja Kuvittelussa :) Mutta en vielä löytänyt toista luvattua uudistusta: 65 pikselin korkuisen kuvan voisi ladata otsikkopalkkiin. Näin on Buzz itse tehnyt blogissaan. Ankarasti selasin mallinsuunnitteluosastoa, mutta en löytänyt paikkaa, missä voisin ladata kuvan. Aikaisemmin jo onnistui taustakuvan lataaminen. Täytyykin käydä katsomassa, olisiko Anita Konkka tai Miiwi jo laatineet oman otsikkopalkin johonkin sivuistaan? Omat taustat ainakin on paikoillaan.

Vaikka oletusmalli on mahdottoman tyylikäs sellaisenaan, on tärkeää saada blogista omannäköinen. Siitä siis Blogger aloitti korjaukset. Nyt minä sekä ainakin 5 löytämääni dynaamista blogiystävää, ankarasti Feedbackia Bloggerille! Löytyy oikeasta alakulmasta.

Heh, tämä on kerrottava: Olen täälläkin kirjoitellut taulukon (table) erinomaisuudesta, mikäli haluaa asemoida kuvia ja tekstejä postauksessaan hallitusti. Ja arvaas kuinka kävi, kun laadin uutta tekstiä dynaamiseen Kuvitteluun? Kolme kuvaa eivät millään asettuneet haluamaani asentoon, joten turvauduin Taulukkoon. Laadin moitteettoman HTML-koodin, ja tarkastelin tulosta 'Luo-asennossa'. Tässä vaiheessa näytti ihan asialliselta. Päivitin, ja tuloksena oli sekamelska! Avasin editorin: koodini oli muuttunut tuntemattomaksi. Oli tyydyttävä siihen tulokseen, mihin pääsin kiskomalla kuvia ja tekstejä hiirellä 'Luo-asennossa'.
No, pitäisihän maalaisjärjelläkin ymmärtää, että dynaaminen malli tosiaan pistää sivut liikkeeseen. Ne näytetään monella eri tavalla. Ei kannata mennä sorkkimaan asemointia.
Mutta jossakin sentään Taulukko toimii: Sivut! Sivut näytetään sellaisina, kuin tekijä on tarkoittanut.
Ja tietenkin perinteisissä malleissa, joita valtaosa blogaajista käyttää toistaiseksi.

Lisää huomioita Bloggerin uutuuksista

2011-10-25T10:18:00.000+03:00

Toivottavasti jokainen Blogger-blogaaja jo tietää, että pikapuoliin jokaiselle ilmestyy uudenlainen hallintapaneeli. Muuten yllätys on melkoinen. Itse siirryin siihen heti, kun huomasin hallintapaneelin yläreunassa linkin: 'Kokeile uutta käyttöliittymää'. Hallintapaneelista löytyy myös Buzz, joka kertoo kaikista uudistuksista ja niiden päivittämisestä. Buzz kertoo myös, että sen uuden voi toistaiseksi palauttaa vanhanmalliseksi. Olen tykännyt uutuudesta, siinä on kaikki mitä tarvitsen blogien hallinnassa ja lukemiston selailussa. Mutta ei se vanhakaan ollut huono.

Tätä kirjoittaessani sain palautteen, että uudessa blogissani on sanavahvistus kommentoijalle. Voi halvattu, ei löydy asetuksista kohtaa, miten siihen voisi puuttua. Niinkuin olen paasannut sitä vastaan!Tästä pitääkin antaa Bloggerille Feedbackia. Mutta vaihdoin tuokioksi vanhaan hallintapaneeliin, ja sieltä löytyi kohta, jossa voin poistaa sanavahvistuksen.

Jatkan uuden Dynaamisen Blogipohjan tutkailua. Edellisen postauksen kommenttiosastolla on monia huomioita. Muutamat harvat blogituttavat ovat lisänneet blogiinsa linkin, jossa päästään dynaamiseen näkymään. Samoin tein tässä K50-blogissa, linkki näkyy otsikon vieressä. Vielä harvempia kokonaan dynaamiseksi heittäytyneitä löydän, mutta arvelen että tilanne tulee muuttumaan. On se niin elegantti:)
Käykää kertomassa, jos tänne osutte, dynaamiset blogaajat!

Varamussalolle valitsin nyt oletusmalliksi 'Magazinen', ja odotan mielenkiinnolla palautteita. Koska jäin kaipaamaan gadgeteista eniten lukijalaatikkoa, jätin linkin vanhaan malliin, josta sen löytää.Tämä K50 saa toistaiseksi pysyä perinteisessä muodossa, jotta voin paremmin vertailla. Tänne pääsee myös vanhoilla käyttöjärjestelmillä ja selaimilla, toisin kuin tuohon uutuuteen.

Edellisen postauksen jälkeen selvisi, miten uutuuteen saa oman taustan: ihan samalla tavalla kuin entiseenkin : Ulkoasu>malli>mukauta. Milloin se tuli niin helpoksi? Vielä vähän aikaa sitten oli liitettävä HTML/JawaScript gadgettiin, jotta saisi oman taustan blogilleen.

Kommentointi on aiheuttanut eniten pulmia. Jotkut ovat sanoneet, että kommentointipaikka olisi vaikea löytää. Ihan en näe miksi? Vanhassa mallissakin teksti on avattava, ennenkuin pääsee kommentoimaan. No, sen huomaan, että kommenttilaatikon joutuu vierittämään esiin, se ei ponnahda näkyviin kuten tässä. Täytyykin tutkia, voiko asetuksissa tehsä sille mitään. Mutta yhdestä varoitan:
Älä esikatsele kommenttiasi! Siitä seuraa pelästys. Tekstisi katoaa. Itse huomasin, että jos pelästyksen jälkeen palaan takaisin nuolinäppäimellä, löydän kommenttini, ja voin sen lähettää. Mutta kuinka moni sitä arvaa kokeilla, kun näkee tyhjän kommenttilaatikon?

Vanhat selaimet eivät avaa dynaamista blogia. Siitä sain jo palautettakin. Arvelen kuitenkin, että suurin osa Blogistanian asukkaista on sen verran kiinnostunut toiminnoista, että pitää selaimensa ajan tasalla., jotta pääsisi minne haluaa Internetin ihmemaassa.

Kaipaan myös nopeaa tapaa päästä muokkaamaan tekstiä. Nyt se on neljän klikkauksen päässä: ensin hallintapaneeliin, sieltä blogiin, sieltä tekstiin, sieltä muokkaukseen. Tässä vanhassa on kynänkuva, josta pääsee heti korjaamaan kirotusvirheet.

Nyt olen päässyt sen verran alkuun uuden dynaamisen blogini kanssa, että lisäsin sen Blogilistalle ja omiin linkkeihini.

Vassokuu, tervetuloa! liity lukijaksi:

KUVITELLEN, digitaalinen luonnoslehtiö

Havaintoja uudesta dynaamisesta mallista

2011-10-18T09:52:00.000+03:00

Ihastuneena uutuuteen laitoin kumpaankin julkiseen blogiini linkin dynaamista tarkastelua varten. Yksi ja toinen blogaaja näyttää tekevän samoin. Ja vähitellen yhä useampi lukija osaa tutkia Blogger-blogia dynaamisesti ilmankin linkkiäkin. Ja sehän tapahtuu lisäämällä blogin perusosoitteen perään osoiterivillä:
/view/mosaic tai joku muu niistä seitsemästä mallista.

Muutama rohkelikko näyttää toimineen päinvastoin. Blogin oletusmalli on dynaaminen, mutta linkistä löytyy paluu entiseen. Lukija voi itsekin, ilman linkkiä, palata vanhaan näkymään lisäämällä osoiteriville osoitteen perään:
/?v=0

Perustin uuden blogin, ja valitsin oletusmalliksi dynaamisen 'flipcardin'. En anna osoitetta vielä julki, koska blogi on vaiheessa. Sen löytää ken tahtoo, sillä dynaamista mallia ei voi valita piiloitetulle blogille. Nyt voin paremmin tutustua siihen, kun ei ole vaihtoehtoa. Vai eikö..?

Tykkään:

Vanhempien juttujen tasa-arvoisuus uusimman rinnalla. Selailu on suorastaan houkuttelevaa.
Hakutoiminto on kiva ja havainnollinen: hakusana poimii värillisin korostuksin tulokset esiin.
Oletusmallin lisäksi lukijan on helppo tutkia vaihtoehtoisia näkymiä
Tyylikäs ja houkutteleva asemointi. Villi!

Kysymyksiä:

Miten tilataan blogi? Miten ilmoittaudutaan lukijaksi?
Miten kirjoittaja pääsee muokkaamaan tekstiään? Tarvitaan monta klikkausta, suoraan tekstistä ei pääse.
Miten saan oman taustan? Löysin ohjeetkin, mutta kokeilu ei (vielä) tuottanut tulosta.
Asetuksia voi määritellä, mutta kaikki eivät toteudu. (Esim. teksti kommentoijia varten)

Joku ehkä on löytänyt ratkaisun noihin kysymyksiin. Kuulisin mielelläni.

Minä kokeilin tätä:

Lisäsin osoiteriville kokeeksi tuon /?v=0 ja kas kummaa! Uusi blogi avautui yksinkertaisessa perinteisessä näkymässä, ja tyhjä lukijalaatikkokin oli paikoillaan. Näkyi myös tuttu kynänkuva tekstin perässä, se josta pääsee takaisin editoriin korjailemaan kirotusvirheitä. Niinpä tarvitsen itse tuota linkkiä, sillä muokkaan tekstejäni useinkin.

Tuosta riemastuneena menin mallinsuunnitteluosastoon ja muutin uuden blogini tuokioksi perinteiseksi. Valitsin mallinkin, ja lisäsin pari mieligadgettia. Sitten varmuuskopioin mallin, ja palasin takaisin dynaamiseen 'magazine'-malliin.

Seuraavaksi lisäsin linkin perinteiseen malliin heti otsikon viereen, kohtaan 'blogin kuvaus'. Siihen voi syöttää HTML-koodia. Ja linkki kirjoitetaan näin:

<a href="http://grandmarjattah.blogspot.com/?v=0"> vanha näkymä</a>

Joten pelkällä dynaamisella ei vielä näyttäisi pärjäävän, jos kaipaa noita listaamiani puutteita. Ehkäpä puutteet tulevat kehittäjien korviin? Tässähän alkaa tottua siihen, että mihinkään ei ole syytä tottua. Huomenna voi kaikki olla päälaellaan...

Kyllä tai Ei mustalle taustalle!

2011-10-16T17:46:00.001+03:00

Edellisessä postauksessa ihmetellään Bloggerin uutta tapaa näyttää kuvat tässä perinteisessä näkymässä. Kuva avautuu mustalle pohjalle, ja alareunaan ilmestyy thumbnaileja, mikäli kuvia on monta. Ja ihmetellään sitä, että yksi näkee, toinen ei. Tai ensin näkyi, ja sitten ei. Ja nyt tulee Miiwi, ja kertoo kommentissaan, miksi on niin!

Noudatin Miiwin ohjeita, ja huomasin että blogaaja voi itse määrätä, miten kuvat näytetään. Kerron nyt tässä omin sanoin. Avaa asetukset:

Asetukset > Tekstit ja kommentit>Open images in Lightbox> Ei/Kyllä

Uusi konsti on siis Lightbox ( kesken kaiken englannin kielellä) ja sen voi laittaa päälle tai pois.

Jätin tähän blogiin Kyllä, ettei edellinen teksti muuttuisi käsittämättömäksi. Varamussaloon valitsin Ei, vertailun vuoksi.

Tämä asetus toimii perinteisessä näkymässä. Dynaamisessa näkymässä ei, vaikka kuinka valitsisi, ainakaan tänään...

Näettekö saman kuin minä?

2011-10-13T11:48:00.004+03:00

Milloin Blogger on tehnyt tämän muutoksen? Enkö ole huomannut, vai enkö ole katsonut?
Poimin tähän sekalaisia kuvia, ja katson mitä tapahtuu. Vuodentakaisia matkakuvia Pohjois-Thaimaasta on tässä.

Maltatko nyt klikata ekan suuremmaksi. Mitä huomaat?

Olen kokeillut kahdella eri selaimella, sekä omia että muiden Blogger-blogeja. Kuva aukeaa nyt eri tavalla kuin ennen, ja paluu postaukseen tapahtuu myös eri tavalla.

Ensiällistyksestä toivuttuani huomaan, että uudistuksesta on etua niille, joilla on tapana laittaa monta kuvaa samaan postaukseen. Toisin sanoen, sellaisten blogien lukijoille :)

Useimmat kuvat tarjoavat enemmän silmäniloa, jos ne malttaa suurentaa. Usein myös enemmän informaatiota. Hiirikäden laiskuus kuitenkin usein on jarruna. Nuolinäppäimellä on mukava selata.

Huomaan kuitenkin, että tämä tapahtuu vain perinteistä näkymää käyttävälle blogille. Dynaamisessa näkymässä sivun kuvat aukeavat kuten ennenkin.

Taiteilija tuunaa käsilaukkuani ->

Vaikea valinta

2011-10-05T11:11:00.001+03:00

Kuinkahan pian uusi dynaaminen blogimalli tulee tunnetuksi ja tavalliseksi? Erikoisin uutuus on siinä, että bloggerin lukija voi useassa tapauksessa valita näkymän, vaikka blogaaja pitäisi kiinni tutusta ja turvallisesta. Tästä kerron edellisessä postauksessa, missä teen myös kiperiä kysymyksiä.

Nyt horjun kahden vaiheilla: valitsenko uudet konstit vai pitäydynkö vanhassa? Olen kovin kiintynyt norsuihini otsikkopalkissa, ne katoaisivat uudistuksessa. Ja tuo lukijalaatikko rohkaisee kirjoittelemaan ja myös kutsuu minua blogivierailuilla. Iloitsen kuin lapsi jokaisesta uudesta naamasta :)
Ehkäpä Bloggerin muokkaajat ottavat huomioon toivomuksia, mikäli niitä satelee?

Dynaamiset mallit sopivat ehkä parhaiten yhden teeman blogeihin. Muotiblogi? Lifestyle? Taide? Puutarha? jne jne. Minun blogeistani syntyy kaaos, hämmentävä sillisalaatti. Siksi olen turvautunut aiheluetteloon, tunnisteisiin. Kuvittelen, että lukija löytää sivupalkin luettelosta etsimänsä aiheet.

Miiwi on ratkaissut vaikean valinnan nerokkaasti. Ainakin tänään;) Kukaties hän muuttaa mieltään, sillä sekin on sallittua. Miiwillä on yläpalkissa linkki, josta pääsee tarkastelemaan blogia dynaamisesti. "Digital Art Passapaa" on loistoesimerkki! Koska kierrätän ilman häpeää, matkin hänen ideaansa. Linkki löytyy otsikkopalkista norsujen alta. Vassokuu!

Dynaaminen Blogger

2011-10-04T11:28:00.003+03:00

'mosaic'

Lukulistaani selaillessani pistäydyin Anita Konkan uusimmassa postauksessa: "Dynaaminen näkymä". Luulin pistäytyväni, mutta jäin lumoutuneena tutkimaan näkemääni. Lukija voi valita mieleisensä tavan tutkia blogia, ja jää helposti vangiksi. Dynaaminen blogi ei ole kuin juna, joka syöksyy vain eteenpäin jättäen taakseen monta mielenkiintoista kohdetta. Kaikki on tarjolla vaihtelevissa, houkuttelevissa muodoissa. Oi miten vanhanaikaiselta yhtäkkiä tuntuu oma koodinvääntäminen, kun uudet konstit ovat niin paljon monipuolisemmat!

Kommentissani mainitsin, että taisin nyt menettää yöuneni... Kieltämättä neljän aikaan yöllä tarvitsin itsehillintää, etten avaisi Macbookkiani. Nyt säädylliseen aikaan ryhdyin etsimään tietoa tuosta Bloggerin uutuudesta. Ihmettelen, etten ole sitä vielä huomannut. Yleensä Blogger mainostaa ahkerasti uutuuksiaan, ja tämä on ollut saatavilla jo muutaman viikon.

Uskataisinko vaihtaa jonkun blogeistani dynaamiseksi? Lisätietoja löytyy Googlen Blogger-ohjeista

Mikä mainiota, kokeilla voi ilman päätöksentekoa. Nuo ohjeet luettuasi huomaat, että sinäkin voit! Huvittelin tuokion tarkastelemalla lukulistani Blogger-blogeja uusin näkymin. Monien kohdalla tuo toimii, mutta ei kaikkien. Edellytyksenä on ainakin täyden RSS-syötteen salliminen (joka löytyy asetuksista)

Lisää URL:in perään osoiterivillä esim.:
/view/mosaic

Blogi avautuu uudellaisessa näkymässä, ja samalla tulee yläreunaan valikko, missä näkyy loput 6 vaihtoehtoa.

Kas tässä Varamussalo uudella tavalla

Uuden näkymän yläreunasta löytyy linkit muihin näkymiin.

Kysymyksiä ennen muutospäätöstä:

Tarvitaanko sivupalkkia gadgetteineen? Se jää tässä pois.
Minne katosi lukijoitten naamakartta?
Houkutteleeko uusi ulkoasu lukijoita?
Karkoittaako uusi ulkoasu lukijat?
Ja missä ovat tunnisteet? -Löytyi, löytyi ;)

Ja tässä K50 'magazine'-mallilla

Ehkäpä tämä uutuus on piankin ihan tavallista käytäntöä, ja jotakin ihmeellisempää keksitään...

Bloggerin roskapostisuodatus

2011-10-03T11:20:00.000+03:00

Heinäkuun alussa poistin kirjaintarkistuksen tämän blogin kommenttiosastosta. Samoin Varamussalosta. Enpä olisi moista keksinyt ilman Inkiväärin ehdotusta. Hän kertoo aloittamastaan kampanjasta kirjaintarkistusta vastaan blogissaan täällä. Vielä en ole nähnyt syytä palata käytäntöön takaisin. Jotakin on kuitenkin muuttunut: Saan nähdä roskapostit, sillä ne tulevat sähköpostiini. Voin siis tarkkailla Bloggerin suodattimen toimintaa. Yksikään roskaviesti ei ole vielä päässyt läpi. Ne ovat menneet suoraan roskapostilaatikkoon, jonka voin käydä tyhjentämässä, jos haluan. Uteliaana saan siitä hiukan hupia...

Jostakin syystä kaksi postaustani on jatkuvan venäjänkielisen pommituksen kohteena. 'Anonyymi' yrittää sisukkaasti lähettää kommentin tekstiin 'Blogaajan puzzle'. Varamussalossa kohteeksi on joutunut 'Kielletty!' Näihin kahteen testiin on tullut tasaisen varmasti kommentteja heinäkuusta asti, aina yhtaikaa kumpaankin.

Olen olettanut, että kyseessä on robotti. Viime aikoina robotti on osoittanut uusia taitoja. Ensin sekoitettiin kyrillisiin kirjaimiin hiukan englanninkielistä tekstiä, jossa Anonyymi valitteli, ettei hänen kommenttiaan julkaista. Hän kertoi olevansa "anAfrican tourist".Tämän päivän postit olivat suomenkielisiä! Ja silti ne jäivät Bloggerin haaviin.

Toinen tämänpäiväisistä on ihan asiallinen, voisin päästää sen läpi: "Hei, todella mielenkiintoinen , kiitos" Toinen sensijaan on suomenkielistä siansaksaa. Ilmeisesti suodatustoiminto kiinnittää huomiota lähettävään tahoon, eikä kieleen? Vai riittääkö pelkkä 'Anonyymi' torjuntaan? Se olisi harmillista, sillä Anonyymikin on tervetullut, mikäli hän allekirjoittaa kommenttinsa. Nähtäväksi jää. Toki voin itse palauttaa asiallisen Anonyymin roskiksesta.

Mitähän kokemuksia muilla uskalikoilla? Entä muut blogialustat, Vuodatus? Wordpress?

Kuvat taulukkoon

2011-10-01T16:37:00.000+03:00

Vanhana kotisivunvääntäjänä en oikein jaksa tykätä sivusta, jota on vieritettävä ja vieritettävä... Kunnia-asianani oli saada sivu mahtumaan näytölle, myös pituussuunnassa. Blogin rakenne on totuttanut meidät vierittämiseen, mutta silti olen tavattoman kiitollinen blogaajalle, joka käyttää sivullaan pientä thumbnail-kokoa, milloin julkaisee enemmän kuin 3 kuvaa postausta kohti.

Niinpä oli mukava löytää Blogmasterin teksti :"Blogin taulukot kuntoon" sivustolta Blogi Haltuun.net. Suurin osa noista taulukko-ohjeista on suunnattu hiukan tavallista blogaajaa perehtyneemmälle nörtille, mutta perusohjeen voi harjaantumatonkin ymmärtää.

Blogaaminen on niin helppoa, että harva viitsii opetella HTML-kieltä. Vielä vähän aikaa sitten se oli ainoa konsti julkaista jotakin Internetissa... Mutta se jolle asemointi on tärkeää, kaipailee joskus lisäkonsteja. Taulukko on verraton sellainen.

Kaikkein yksinkertaisin taulukkomalli voisi näyttää tältä. (Tuo X on oma keksintöni, sen avulla on helpompi osua ruutuun ladatessa taulukkoon kuvia.)

Ja huomaa, vaihda tekstieditori HTML-asentoon, milloin lisäät koodia! (Tämä näkyvä koodi on kirjoitettu LUO-asennossa siten, että valitsin asetuksista "Näytä HTML sananmukaisesti". Muuten tässä näkyisi taulukko koodin asemasta.)

<table width="500"border="1" cellpadding="2" cellspacing ="0">
<tbody>
<tr><td>X</td><td>X</td>
</tr><tr>
<td>X</td><td>X</td>
</tr><tr>
<td>X</td><td>X</td>
</tr>
</tbody></table>

Näyttää tältä tyhjänä:

X	X
X	X
X	X

Vaihdan HTML-asennosta LUO-asentoon, ja lataan kuvan jokaisen X:n tilalle. Säästyn kokomäärittelyiltä, kun taulukkoon mahtuu joku Bloggerin omista kokoehdotuksista. Tässä on 'pieni'. Kun kuvat on ladattu, muutan reunaviivan nollaksi: border="0" Koska taulukkoni on sivua kapeampi, lisään vielä center-määrittelyn: alkuun <center> ja loppuun </center>

Tässä valmis taulukko:

Puutarhani aarteita

Helleborus

Paeonia suffruticosa

'Rhapsody in Blue'

Amiraali

'Endless Summer'

Cobaea scandens

Aika siistiä, vai mitä? Vielä siistimpää tulee, jos kuvat ovat samanmuotoisia, mutta näitä on tullut kroppailtua. Tämä on kumminkin tunnustettava: Bloggerin kanssa on syntynyt usein tahtojen taistelu. Kun vaihtelen HTML-asennosta LUO-asentoon, huomaan aina, että Blogger on 'korjaillut' koodiani. Joskus siitä on syntynyt toivotonta sotkua, ja olen saanut aloittaa kaiken alusta. Arvelen, että joku bugi on ollut syynä, sillä nyt pääsimme yhteisymmärrykseen helposti. Jos joku tutkii tämän sivun koodia, voi huomata, että Blogger on tosiaan sitä parannellut. Esim 'center'-määrittelyni on , hm, vanhanaikainen, ja on saanut korjauksen. Mutta hyvä että pääsimme kuitenkin yksimielisyyteen lopputuloksesta ;)

Tässä varhemmin tekemäni sivu, jossa käytän 3 sarakkeen taulukkoa: Digipiirroksia
Tuossa jouduin säätämään kuvien leveyksiä editorin HTML-asennossa.

Ääniblogausta II

2011-09-05T18:18:00.000+03:00

Tässä vähän nätimpi versio äänitiedoston liittämisestä blogiin:

Kuten edellisen postauksen kommenttiosastossa kerron, muita konsteja ei ehkä löydy äänen tuomiseksi blogiin. Tämähän on ihan hyvä tapa, nyt kun Bloggeriin voi ladata videoita.

-Ensin rakennan videon iMoviessa yhdestä still-kuvasta. Määrittelen sille äänitteeseen sopivan keston. Liitän äänitteen. Tallennan ja lisään postaukseen kuten videot ja kuvat lisätään.

Tätä voisikin käyttää tositarkoituksessa :)

Edellisessä postauksessa laadin samalla tavalla pelkän mustan painikkeen. Eli video on musta.

Ääniblogausta

2011-09-04T18:03:00.003+03:00

Mitenkähän näillä Mäkin työkaluilla syntyisi äänitiedosto? Pelkkä ääni ilman kuvaa? Tämmöinen keskustelu syntyi äskettäin Liplatuksen kanssa. Jäin sitä tuumaamaan ja muistelemaan entisiä kotisivuaikoja, jolloin wav-ynnämuita äänitiedostoja osasin minäkin upottaa koodiin. Nyt pitäisi olla helpompia konsteja.Idea ponnahti mieleeni, kun kuuntelin pöllön huhuilua Raakin blogissa. Jos oikein kovasti tekee mieli, niin käyhän se näinkin. Ja tästähän voi kehitellä monenmoista Podcast-mallia. Varmaan on kehittyneempiäkin konsteja, mutta googlaamalla en löytänyt. Haastankin 50+-webbinikkarit laittamaan paremmaksi. Ja kuinkahan tein tämän? Työkalu oli iMovie, jota Windowsissa vastaa MovieMaker.

Aplodeja siis keksinnölle:

Antaako aihetta?:

Uusi käyttöliittymä

2011-09-01T13:00:00.001+03:00

Päivittäessäni blogia hyppäsi näytölle mainos: Kokeile uutta käyttöliittymää.
No totta kai kokeilen. Klikkaan siis rohkeasti, ja katson mitä tapahtuu.

Ensivaikutelma: Hyvä hyvä!
Kaikki entiset konstit löytyy, mutta uudessa järjestyksessä. Ehkä uusiakin on tarjolla, tai sitten en ole ennen niitä huomannut. Ennen kaikkea vaikutelma on selkeä ja avara. Itse asiassa looginen. Blogilista kutsuu selaamaan suosikkiblogeja uudella ilmeellään.
Omien tekstien luettelossa näkyy mm käyntien määrä.

Kyllä voin suositella Blogger-käyttäjälle.
Myös paluu vanhaan on tehty helpoksi.

Runoilua GarageBandilla

2011-09-01T10:35:00.000+03:00

katso video

Valitsin yhden Runotorstai-runoni (haaste 206 'Tässä') ensimmäiseen GarageBand-kokeiluuni. Kenties runo on liian visuaalinen kuvitettavaksi näin esittävästi? Mutta menköön harjoitelmana. Lukija voi ainakin nähdä, missä runo on syntynyt :) Kitaransoitto on kollaasi materiaalista, jota kaivelin ohjelmasta. Sen tarkoitus on vaikuttaa improvisoinnilta.

Alkoi jo ottaa luonnolle, että Mäkissäni on ohjelma, jota en osaa käyttää! Silloin tällöin avaan ja klikkailen, enkä saa tolkkua ollenkaan. En pääse edes alkuun. Luen ohjeita, enkä ymmärrä silti. Yleensä olen saanut selvän ohjelmasta kuin ohjelmasta kärsivällisellä tutkailulla. Kuvankäsittelyohjelmat monenmoiset selviävät, koska tiedän mitä olen etsimässä. Mutta tämä bändiohjelma! Toki se on tehty amatöörin tarpeisiin, ammattilaisilla lienee monimutkaisemmat konstit ja työkalut. Joten pitäisi harrastajahuilistinkin tästä selko saada...

Videon editointiohjelma iMovie on selkeä ja helppotajuinen. Omien äänitteiden tarve onkin videoita varten olemassa. Nyt vielä blogiystävä Liplatus lietsoo omilla hienoilla toteutuksillaan... Keskustelut hänen kanssaan toivat uutta puhtia yrittämiseen.

Pääsin siis alkuun. Opin selailemaan 'äänisilmukoita', ja vetämään niitä haluamaani järjestykseen ääniraidalle. Ihan samalla tavalla, kuin videoleikkeitä liikutellaan iMoviessa. Äänityksen huomasin myös helpoksi. iMoviessakin voi äänittää, mutta GBssa on enemmän mahdollisuuksia raitojen järjestelyssä ja äänen muokkauksessa.

Hauskinta oli huomata, että pienimmänkin äänitekeleen voi tallettaa iLife-kokoelmaan, jolloin se tulee näkyviin iMovien kautta ääniluettelossa. Tästä alkaa uusi seikkailu!

Jälleen kerran huomasin, että ensin on kokeiltava ja hoksattava, ja sitten vasta luettava ohjeita. Silloin niistä on eniten hyötyä.

Ei anneta periksi

2011-08-21T17:46:00.002+03:00

Thaimaassa lounaalla...

Nyt lataan vielä kerran videon suoraan koneeltani Blogiin painamalla videopainiketta tekstieditorissa.
Olen kysellyt Googlelta, että missä ne videot ovat? Vastaus kohdasta Frequently Asked Questions:

Videoita isännöi Google Video
Videot pidetään privaattina, eikä niitä voi löytää haulla

Vielä jää kysymys leijumaan: Enkö edes itse voi löytää niitä haulla?

Puutarhassa

2011-08-18T16:26:00.003+03:00

Klikkaa video pyörimään!

Valkoisten pasuunakukkien lumoamana haahuilin pihassa kameran kanssa, ja koostin materiaalista tämän elokuvan. Annoin periksi iMovien houkutuksille, ja valitsin valmiin formaatin: 'Kuva-albumi'. Siirtymät ovat siis ohjelman sijoittamia, minun tehtäväksi jäi klippien pätkiminen ja järjestäminen. Mieluiten teen kaiken itse, mutta välillä tekee mieli leikkiä :) Musiikin valitsin Applen valikoimista.

Ja tämähän on ladattu ensin Picasaan, julkiseen albumiin, ja lähetetty sieltä tähän blogiin. Se on minusta mukavin tapa.

Sama uudelleen

2011-08-18T13:26:00.010+03:00

Kokeilen videonlisäystä toisella tavalla. Edellinen tapa vie katsojan Picasaan, minun tekemääni Elokuvat-albumiin, jonne ensin olin ladannut videon. Katsoja pääsee sieltä seikkailemaan muihinkin albumeihin. Lähetin videon Picasasta blogiin siis. Nyt menen blogista Picasaan hakemaan videon. Huomaan, etten voi käyttää tekstieditorin videopainiketta, se hakee vain kovalevyltä tai YouTubesta. Mutta nyt haluan hakea videon Picasasta, minne olen sen aikaisemmin ladannut. Painan siis kuvanlisäysnappia.

Itse näen videon tässä. Näkeekö lukija? Aika tylsältä näyttää pieni musta ruutu, mutta nuolipainikkeella käynnistyy. Videota näköjään ei saa isommaksi klikkaamalla. Hylkään siis tämän tavan.

Vertailun vuoksi haen toisen videon tiedostosta. Painan siis videopainiketta tekstieditorilaatikon yläreunassa. (Tämä on vanha juttu ja löytyy myös Tuubista). Ja kas, tässä näkyy kuvakin. Tämä on siis oikea tapa. Videon voi myös suurentaa, mutta tässä tapauksessa en suosittele. Koko ei riitä.

Mutta nyt tulikin uusi kysymys: Minne video meni? Kuvittelin että se löytyy nyt K50-kuvasäilöstä Picasassa, vaan ei löydy. Täytyy ottaa selvää.

***

Koodia tarkastelemalla selviää, että tämä hevonen ei mennyt Picasaan. Ilmeisesti se on säilössä, johon ei pääse käsiksi: object class="BLOG_video_class"

Elokuvat

2011-08-17T11:41:00.001+03:00

Voisin kadehtia videonikkareita, joiden perheeseen kuuluu karvaisia kavereita. - Minähän joskus kuvaan vaikka omaa varjoani... Mutta kissat ja koirat! Liikettä ja tapahtumia on tarjolla milloin vain inspiraatio yllättää. Eikä viehkeämpiä esiintyjiä voi kuvitella.

Varamussalossa kerron viikonlopun serkkutapaamisesta Turussa. Maijan mökillä seuraamme liittyi kolme hienoa koirulaista, Heikkiserkun perheenjäseniä: pikkuinen Lilli, sisukas Pia eli Pitsku, komea Bruno.

Enpä arvannutkaan, miten jännittäviä tapahtumia oli edessä, kun vaihdoin kännykkäni videoasentoon. Taustahälystä kuulee että väkeä on ympärillä. Yhtäkkiä tilanne alkoi huolestuttaa, hengenpelastajaa tarvittiin! Rohkea husse ei muistanut, että ranta on äkkisyvä... Onneksi sauna oli jo lämpiämässä.

Kokoamisen tein taas Applen iMoviella. Videon oma ääni on mukana, vain jännittävässä kohdassa lisäsin äänitehosteen. -Aika mukavasti toimii tämä Picasan uusi videonlisäysmahdollisuus. Ja kuten olen huomannut: videon voi lähettää Picasasta blogiin painamalla Blogger-ikonia. Se avaa valitun blogin tekstieditorin, jonne video tupsahtaa, ja tekstiä voi sitten lisätä.

Älä suotta tilaa...

2011-07-16T17:46:00.002+03:00

... tätä blogia sähköpostiisi. Kunhan kokeilen toimintoa. Toimiiko se? Pääseekö siitä halutessaan eroon? Jatkuuko tilaus, vaikka poistaisin gadgetin?
Kaikenlaisten ilmoitusten tupsahtaminen sähköpostiin alkaa ärsyttää. Mukavampaa on saada postia oikeilta ihmisiltä. Kannattaa tilata vain jos oikein kovasti tärkeältä tuntuu.

Nyt olen utelias miten tämä toimii, saanko nyt ilmoituksia, jotka tilasin peräti kahteen sähköpostiini? Saanko pelkän linkin, vai lataako se koko tekstin sähköpostiini? Ja tuleeko uusi meili, kun muokkaan tekstiäni ja julkaisen sen uudelleen, kuten saatan tehdä monta kertaa?

Olen vapaaehtoinen koekaniini. Tämän tekstin kirjoitin vain kokeillakseni, kuten edellisenkin postauksen.

Ah kesä! Pian saa laskea rapumertoja järveen :)

Tilaa blogi sähköpostiisi

2011-07-16T11:30:00.002+03:00

Kävin tutkimassa gadget-valikoimaa, ja löysin pari uutta. Yhden lisäsin sivupalkkiin ihan kokeilua varten: 'Tilaa sähköpostitse'.
Voit siis lisätä sähköpostiosoitteesi laatikkoon. Sen jälkeen saat englanninkielisen viestin, jossa kehoitetaan vahvistamaan tilaus klikkaamalla viestissä näkyvää linkkiä. Viestissä kerrotaan myös, että jos tulet katumapäälle voit jättää viestin huomiotta. Silloin ei mitään tapahdu.
Nyt julkaisen tämän pienen postauksen ja katson mitä tapahtuu. Tapani mukaan olen muokannut tekstiä julkaisun jälkeen, joten saas nähdä tuleeko kaksi ilmoitusta samasta tekstistä? Kiinnostaa myös, voiko tilauksen irtisanoa myöhemmin.
---

Onko tämäkin hattuilua?

2011-06-08T22:46:00.001+03:00

Bloggerin tilastopalvelu kertoo, että tänään on K50-blogissa käyty 120 kertaa. Ihan mukavaa, paitsi että en usko sitä. Olen säätänyt pois omien käyntien seuraamisen, tosin en ole täällä äskettäin edes käynyt. Uskoisin mielelläni, mutta Sitemeter väittää toista. Se on kirjannut tänään 8 vierailua. Pelkäänpä, että se on oikeassa. Eihän täällä ole mitään uutta.

Eli mitä kummaa se Bloggertilasto oikein laskee? Tekstiluettelo ei tue tuota lukua 120.

Samantapainen liioittelu vallitsee myös Varamussalossa.

Blogger hattuilee

2011-05-30T07:49:00.001+03:00

HTML-koodiasi ei hyväksytä: Tunnistetta ei sallita: TITLE
Tuon tuostakin ilmestyy tuo herja teksieditoriin, kun yritän julkaista. Ja tasan tarkkaan en ole moista koodia kirjoittanut. Blogger tekee sen itse, eikä hyväksy omaa koodiaan. Ei auta kuin avata 'muokkaa HTML-koodia', ja etsiä missä tuo TITLE-tagi milloinkin piilee.

Lintuallas

2011-05-29T22:05:00.002+03:00

Tässäpä toinen kokeilu. Pätkä on kasattu iMoviessa ja ääntäkin lisätty. Aika kauan kesti lataaminen Picasaan, mutta onnistui. Tiedostomuoto on .mov.

Videonlähetyskokeilu

2011-05-29T11:40:00.002+03:00

Tässä kokeillaan samaa kuin Varamussalossa, mutta toisella tavalla: Picasasta blogiin.
varamussalossa hain videon samalla tavalla kuin kuvatkin: blogista .

testing, testing

2011-05-16T19:11:00.001+03:00

Nothing happens?

Linkkikokeilua 2

2011-04-13T08:43:00.002+03:00

K50: Linkit tähän tekstiin

Nyt alkaa näyttää siltä, että Bloggerissa on tällä kohtaa bugi! Havaintoja:

'Luo linkki' toimii. Tässä loin linkin omaan tekstiin. Komento avasi tekstieditorin, jossa oli oletusotsikkona 'Linkit tähän tekstiin'. Muutin sen kuten näkyy.

Voin luoda linkin toiseen blogger-blogitekstiin, jossa on tuo toiminto päällä. Useimmilla näyttäisi olevan piilotettu, jolloin linkki on tehtävä tavalliseen tapaan tekstieditorissa. Kokeilun tuloksena syntyi edellinen postaus, Linkkikokeilua 1.

'Linkit tähän tekstiin' sensijaan toimii epäloogisesti. Kun olen vartavasten luonut linkin tekstiin, se ei ilmaannu luetteloon! (Ellei sitten ilmesty parin päivän viiveellä, odottelen vielä.) Luetteloon ilmaantuu linkkejä blogiteksteihin, joissa ei ole pienintäkään viittausta eli linkkiä kyseiseen tekstiin. Oletan, että kirjoittajat ovat pistäytyneet lukemassa tekstini.

Mutta miksi vain joistakin jää linkki? Tämä on nyt vastausta vailla.

Nämä molemmat toiminnot siis näkyvät kommenttien alla kun on avannut yksittäisen tekstin. Tai klikannut kohtaa 'Linkit tähän tekstiin'.
Toiminnon voi ruksaamalla 'piilottaa' tai 'näyttää' paikassa:
Asetukset >Kommentit>Käänteiset linkit

Linkkikokeilua 1

2011-04-12T21:46:00.003+03:00

Nyt pääsin kokeilemaan tämän linkkisotkun perimmäistä tarkoitusta. Eihän se voi olla siinä, että voin luoda linkkejä omien blogieni välillä. Edellisessä postauksessa on pähkäilyn alku.
Nyt löysin pahaa-aavistamattoman uhrin, Hannaberryn, jonka blogissa oli jätetty näkyviin tuo toiminto 'luo linkki'.
Ihan hauska postaus ja hyvää tietoa kaikille Movie-nikkareille:

Eläviä kuvia tai jotain: Screencasting

Toiminto siis luo postauksen minun blogiini, ja ehdottaa otsikonkin, jota voin kumminkin muokata, sillä tekstieditori avautuu. Siis näin homma toimii. Kyseiseen blogiin pitäisi nyt ilmaantua tieto tästä viittauksesta.

Tämä ei kuitenkaan selitä niitä linkkejä, jotka ilmestyvät pyytämättä, yllättäen.

Linkit tähän tekstiin

2011-04-11T18:45:00.003+03:00

Nyt en kyllä ymmärrä. Siis ymmärrän sanat mutta en niitten yhteyttä tapahtumiin.
Tämän blogin asetuksissa olen ruksannut kohdassa 'käänteiset linkit' Näytä.
Vaihtoehto on Piilota. Sen olen valinnut Varamussalossa.

Muutamien tekstien perään, kommenttien jälkeen onkin ilmaantunut mukavia linkkejä, joita olen käynyt katsomassa. Ohjeista olen yrittänyt tutkia, mitä nuo linkit tarkoittavat.

"Viittaavien linkkien avulla voit seurata muita verkossa olevia sivuja, joissa on blogitekstiisi osoittava linkki. Lisätietoa:
Jos napsautat linkkiä, sinut siirretään tekstisivulle, jossa viittaavat linkit ovat lueteltuina kommenttien alla. Kunkin linkin vieressä olevan kolmion napsauttaminen tuo esiin tekstikatkelman sivusta, jossa on blogitekstiisi osoittava linkki, sekä tietoja kirjoittajasta ja päivämäärästä."

Kolmiota klikkaamalla näen tosiaan tekstikatkelman. No, napsautan linkkiä, ja pääsen lukemaan noita sivuja. Mutta en näe mitään blogitekstiini viittaavaa linkkiä siellä.

Viittaavien linkkien alla on toiminto: Luo linkki. Sitä klikkaamalla voin näköjään postata oman tekstini omaan blogiini. Hm. Kokeilin sitä jo. Lähetin linkin tästä blogista Varamussaloon.

Ihan uteliaisuuttani otan puheeksi. Voin suosiolla valita vaihtoehdon Piilota, jos en saa tästä tolkkua.

Se minua nyt askarruttaa, että onko jokainen linkki lähetetty vartavasten, vai ilmestyykö linkki automaattisesti kun jostakin blogista tullaan suoraan tänne??

Taulukko Bloggerissa

2011-04-09T11:36:00.001+03:00

Taas sain tunteja kulumaan taulukon vääntämisessä, tein Varamussaloon uuden sivun aiheesta 'Puutarhapatsaat'. Mutta nyt sain kehitettyä mielestäni hyvän systeemin, jolla vältän koodisekamelskan. Ehkä joku tietää paremmankin tavan, mutta kerron omani, koska olen siihen tyytyväinen.

1. Teen tyhjän taulukon välilehdellä 'Muokkaa HTML-koodia'. Määrittelen reunaviivaksi 1, jotta näkisin taulukon tässä vaiheessa. Myöhemmin muutan sen arvoksi 0. Se näyttää nyt tältä:

Tämän jälkeen vaihdan 'Luo'-tilaan. Näppään kursosin ensimmäiseen ruutuun vilkkumaan, ja haen siihen kuvan tavalliseen tapaan. Määrittelen koon pieneksi jotta se mahtuisi tähän ruudukkoon. Pystysuorat kuvat mahtuvat hyvin, mutta vaakasuorille on määriteltävä koodissa pienempi koko käsityönä.

Ja mikä tärkeintä: kirjoitin taulukkokoodin ensin valmiiksi teksturilla (Muistio Windowsissa), raakatekstinä. Laitoin sen visusti talteen seuraavaa tarvetta varten.

Ohjeita HTML-ohjelmoinnista löytyy netistä paljon. Esimerkin kirjoittaminen TABLE- koodista on aika vaivalloista, koska selain tulkitsee sen saman tien taulukoksi :) Toki siihenkin konstit löytyy, mutta Google tekee sen sukkelammin.

Muistelen aikaa, jolloin nettijulkaiseminen onnistui vain koodaamalla...;) Saattaa jo minullakin olla vähän ruostuneet tiedot, mutta näyttää koodini kelpaavan Bloggerille.

Lisäsivut

2011-04-04T18:09:00.004+03:00

Yhä enemmän tekee mieleni keskittää blogeja. Kaksi tuntuu nyt toimivan hyvin. Täällä harjoittelen ja kokeilen, yritän ja erehdyn. Varamussalossa sitten toteutan käytännössä, ja kirjoittelen.

Nyt halusin ottaa käyttöön 'Sivut'- toiminnon. Muutamilla muilla blogaajilla olen sen kyllä käteväksi huomannut.
Olen ajan kuluessa ripotellut kuvagallerioita, kotisivuja ja blogeja sinne ja tänne (= eri palvelimille), ja yrittänyt kerätä ne jollekin index-sivulle. Käyhän se niinkin, ainakin itse löydän sivustoni. Mutta satunnainen vierailija tuskin viitsii lähteä muualle sivujeni sokkeloihin seikkailemaan, jos nyt on päättänyt tänne kerrankin kurkistaa.

Niinpä perehdyin Sivuihin, eikä mikään voi olla helpompaa kuin sellaisen liittäminen blogiin. Tuossa se näkyy sivupalkissa ylimpänä. Blogger luo sen ihan itsestään, jos vain hyväksyn ehdotuksen. Keräilin Sivulle digipiirustuksiani, jotka jo ovat Picasassa, koska sinnehän blogikuvat sujahtavat. Toki vierailija voi sielläkin käydä, mutta epäilen viitsiikö.

Koska Sivu on paikoillaan eikä jää taakse niin kuin postaukset, voi siihen uhrata vähän vaivaakin. Ajattelin huitaista sen ohimennen, mutta juutuin koodaamaan. Samalla ihmettelin, että sellaista olen joskus jaksanut tosissani harrastaa. Kyllä pitikin viilata, että saisin table-elementit suoraan ja kuvat mahtumaan siististi paikoilleen. Mutta siinä se nyt on, ja samantapaisen tein myös Varamussaloon eri aiheesta. Ehkä keksin paremman otsikon kuin 'sivut', kunhan näen mitä syntyy.

Se joka koodaa itse, on varmaan minun laillani huomannut, että ei ole syytä käyttää 'Luo'-välilehteä kirjoittaessaan. Menee pahasti juntturaan.

Tässä piirrän ihan oikealla hiilellä Ateneumin

piirustusluokassa kauan kauan sitten...:

Tintamareski

2011-03-31T13:21:00.004+03:00

Luovan lauantain 83. haaste "Naamio" sai minut luonnostelemaan ideaa, josta ehkä jotakin muutakin vielä teen. Tässä perinteisessä leikissä ei peitetä kasvoja, vaan vartalo, ja siirrytään fantasiamaailmaan. Idea on peräisin teatterin parista.
Valitsin kuvan perhearkistosta, lisäsin värejä Photoshopissa, ja asetin itseni isoäitini ja hänen ystävättärensä paikalle Salon Uudessa Valokuvaamossa v. 1907. Isoäitini on tuo seisova hahmo, ja toivottavasti ei pane pahakseen leikkiäni, vaikka alkuperäinen kuva on paljon sievempi. Mutta kylläpä on hauskaa pukeutua noin hienosti :)

Ja tämähän on nyt kuvanmuokkaus, ei piirustus.

Kaunis tunnustus

2011-03-30T12:02:00.002+03:00

Kiitän Liplatusta lämpimästi tunnustuksesta, jonka hän myönsi tälle blogille!

Vastaanottajaa kehoitetaan kierrättämään tunnustus eteenpäin viidelle blogille. Neljä olikin helppo nimetä, mutta viides merkitsi sitä, että muut ehdokkaat oli jätettävä. Tässä valintani:

Kauneutta ja hengenheimolaisuutta:
Pollen suuret saappaat
Lastu
Olen aivan rakastunut näihin kauniisiin kissoihin:
Ossun ja Fuskun touhuja
Puutarhojen ja kasvien lumoa:
A whiter shade of Pale
Kuvablogi, joka vie upeaan puutarhaan sekä orkideojen ja hyönteisten maailmaan:
Raakkilan kuvia ja tapahtumia

Ehtoihin näkyy kuuluvan vielä viiden vahvuuden ja heikkouden nimeäminen. Vaikka tässä blogissa en juurikaan filosofeeraa (toisin kuin Varamussalossa) , niin mikäpä siinä. Olen huomannut, että minä kuten muutkin saatan hyvinkin ylpeillä heikkouksillani. Pidän niitä ehkä omahyväisesti vahvuuksina. Listaan siis viisi ominaisuutta, jotka voivat yhtä hyvin olla vahvuuksia tai heikkouksia:
Olen mielestäni:

kiltti (+ empaattinen - välinpitämätön)
innostuva (+opinhaluinen - taipumus ylikierroksiin)
keskittyvä (+ tulee valmista -kadotan ympäristön)
herkkä (+eläytyvä - eskapisti)
sitkeä (+ ahkera -laiska)

Haasteeseen vastaaminen on tietenkin vapaaehtoista! Mutta mukavaa jos huolit tunnustuksen ja liität sen kokoelmiisi. (Minulla se on nyt sivupalkissa.) Tulethan kertomaan, otitko tunnustuksen vastaan :)

Pitäisikö pelästyä?

2011-03-28T10:14:00.004+03:00

Mielenkiintoisia ilmotuksia hypähtelee toisinaan näytölle. Mitähän tämäkin tarkoittaa:

Googlaamalla tulin siihen tulokseen, että kysymys lienee kotiverkosta. Onhan täällä useampiakin tietokoneita ja mobiililaitteita jotka käyttävät samaa wlan-verkkoa. Mutta IP-osoite,sehän muuttuukin kaiken aikaa, hm ??? Hakkerointi-iskuko?

Parin päivän päästä huomasin tilastoissani kummallisen piikin: Tasan klo 10 oli Varamussalossa 117 vierailijaa Venäjältä. Tuskin kävivät lukemassa ohjeita posliininuken valmistuksesta? Tämäkin kuuluu henkimaailman ilmiöihin, joita en tunne hallitsevani. Hui, hakkerointiako?

Mitään kamalaa ei kuitenkaan näytä tapahtuneen. Rauhallisena luonteena siis kohottelen vaan kulmiani, ja jatkan harrastuksiani.

Maailman taidemuseot näytölläsi!

2011-03-06T12:04:00.001+02:00

Muistelin pari vuotta sitten ensimmäisiä Internet-elämyksiäni, ja kirjoitin tässä blogissa:

"Muistan selkeästi, miten ensimmäisen kerran näin Netscape Navigatorin ruoritunnuksen rullaavan hitaasti, hitaasti mustavalkoiselle näytölle. Esikoisen ohjeita seuraten pääsin Louvren taidemuseon sivuille. Selailin lumoutuneena hitaasti avautuvia taidekuvia, ja arvatenkin kuulin historian siipien havinaa..."

Vuosiluku lienee ollut 1995. Oikeassa olin, huikea seikkailu oli alkamassa, eikä mielikuvitus riittänyt kuvittelemaan, mitä oli edessäpäin. Eikä riitä tänäänkään.

Edessäpäin oli mm. Google, jonka tarjoamat herkut näyttävät tänään kutistavan maapallon ihmeet kotinäytöille. Google Earth ja Google Maps ovat varmaan jo tulleet joka surffaajalle tutuiksi. Olisiko taiteen ystävälle jotakin tarjolla?

Siltä varalta että joku minun sivuilleni eksyvä ei huomannut uutisissa helmikuun alussa mainintaa Googlen uusimmasta huikeasta palvelusta laitan linkin tähän:

Google Art Project

En kerro enempää, kehotan istumaan tukevasti tuolilla, jos avaat linkin ensimmäistä kertaa.

Digitaalisesti käsin.

2011-01-31T18:12:00.004+02:00

Luovan lauantain 79. haaste on "Talven taikaa". Hämmennystä ja neuvottelua herätti tehtävän rajaus: ei kuvamanipulaatiota. On piirrettävä tai maalattava käsin tällä kertaa.Tässä minun puheenvuorojani:

"Digitaalinen muokkaus on eri asia kuin digitaalinen piirtäminen.
Mutta missä kulkee raja, siinäpä pulma?
Muokkauksessa lähtökohtana on olemassaoleva kuva. Säätöjen ja filttereiden käyttäminen kysyy silmää ja vaatii valintoja, mutta tulos on tavallaan 'ilmainen'. Kokeilu on hauskaa ja tuottaa yllätyksiä tekijälle.

Digipiirtäjä sen sijaan luo kuvan tyhjästä, ja piirtää käsin,- hiirellä, sormella, digikynällä. Jos käsi tärisee, se välittyy viivaan. Digipiirtäminen vaatii ihan vanhanaikaista käsityötaitoa, harjoittelua.
Luova lauantai on mainio haasteblogi. Toivoisin sille lisää osallistujia. Modet näkevät paljon vaivaa, kiitos siitä. Eiköhän osallistuta silloin kun haaste kolahtaa. Ei aina ole pakko :) "

Niinpä haaste tarkentui näin rajatuksi: " tussi, pastelli, vesiväri, akryyli, öljyväri/digitaalinen piirtäminen."

Minun "Talven taikani" on hiukan veitsen terällä, koska tuo "pöllöseireeni" on alunperin puupiirros, siis veistetty ja öljyvärein vedostettu. Olen skannannut sen ja "liimannut" osaksi digipiirustusta. ArtRage on piirustusohjelmani, tässä on käytetty lyijykynää, pyyhekumia, ruiskua, omin käsin Bamboo-kynällä.

Kuka otti omakuvan?

2011-01-29T11:00:00.001+02:00

Erilainen juttukaveri La Corunassa © JH 2007

Tätä kuvaa en lähetä vastauksena Valokuvatorstain 192. haasteeseen "Erilainen", vaikka tekisi mieli. Jokainen voi huomata, etten ottanut kuvaa itse. Mieheni luvalla julkaisen blogissani kuitenkin. Kenties ohjasin ja tilasin tämän kuvan, mutta Mies hallitsee itse kameransa, hän valitsi hetken ja kuvakulman.

Mutta entä jos kamera on minun? Jos minä laitan säädöt kohdalleen, suunnittelen kuvan ja ojennan kameran ohjeiden kera kaverilleni? Kumpi silloin on valokuvaaja? Tuskin kaverini asiaa aikoisi kiistauttaa. Mutta ihan filosofisella tasolla: kumpi on kuvaaja?

Kymmensormijärjestelmä

2011-01-23T16:20:00.002+02:00

Facebookissa ryöpsähtää usein antoisia keskusteluita. Omalla seinällä tai kaverin seinällä. Vertasin äskettäin blogia junaan, jossa lukija putoaa helposti kyydistä, kun se puuskuttaa kaiken aikaa eteenpäin. Mutta vanhat pysäkit toki löytyvät sille, joka etsii.

FB onkin blogiin verrattuna suihkari! Kaverien määrästä riippuen uutisvirta on jatkuvassa liikkeessä. Se on kuin keskustelu, johon osallistut silloin kun osut paikalle. Vanhoja on mahdotonta kaivella.

Tämänaamuisen rupattelun otin talteen osallistujien luvalla. Otsikon aihe juolahti pitkästä aikaa mieleeni. Se sopii mielestäni loistavasti tähän blogiin, joka haluaa valaa uskoa siihen, että koskaan et ole liian vanha oppimaan uutta. Kuvassa näkyy pikku Acer Aspire, johon juuri latasin unohtuneen ohjelman. Numeroiden opettelu jäikin kesken, kun Windowsini kaatui 2008, ja siirryin Mäkkiin. Nyt taidan jatkaa opiskelua.

Laitoin aamulla FB-tilapäivitykseeni linkin tuohon mainioon opetusohjelmaan: TypingMaster, ja vajaan tunnin sisällä monien tykkäämismerkintöjen ohella käytiin tämä keskustelu:

Marjattah Olin jo yli kuuskymppinen, kun hankin tuon ohjelman. Koukuttavan hauska. Treenaisin vieläkin, mutta se sopii vain Windowsille. Nyt osaan kumminkin kirjoittaa vilkuilematta näppistä, ja se on iso ilo.

AL Olen monta kertaa sanonut, että hyödyllisin asia minkä olen elämässäni opiskellut, on kymmensormijärjestelmä. En saanut yhtä kesätyöpaikkaa kun en sitä osannut ja suivaannuin niin että marssin siltä seisomalta ilmoittautumaan kurssille. Sitä taitoa olen tarvinnut koko elämäni ajan joka päivä monta tuntia päivässä. Myös opiskeluaikana!

Marjattah Vähän arvasin, kun puhuit (seinälläsi) ergonomiasta :)

AL Ja ajattele että työni ei kuitenkaan ollut toimistotyötä. Siis päätyö, vaikka tietenkin toimistoduunejakin eli sisätöitä oli.

KB Tuo on just se taito, joka multa puuttuu... monen muun ohella...Olen aina tykännyt olevani liian vanha alkaa opetella konekirjoitusta. Nyt ainakin kyllä olen sitä... ei opi enää. Ainakaan sujuvaksi kirjoittajaksi. Kun ei ole mullakaan työ ollut toimistotyötä. Mulla on ollut aina sihteeri :)))

KB Pitäisköhän ! :))

Marjattah Pitäis olla pakollinen oppiaine kouluissa. En pärjäisi AL:lle vauhdissa varmaankaan, mutta mikäs kiire eläkeläisellä ;) KB:lle mottoni: "Minkä vanhana oppii, sen vanhana taitaa."

AL Ehdottomasti! Paas ladaten koeversio, KB! Marjattah, mun nopeuteni silloin loppukokeessa oli 6000 lyöntiä puolessa tunnissa, ja siitä se nopeutui vielä huimasti. Mulla oli tapana kerätä ihailevaa yleisöä töissä (jossa KUKAAN muu ei osannut kymmensormijärjestelmää) juttelemalla työkavereiden kanssa katse heissä ja kirjoittaen täyttä häkää. :D

AL Ne tuli aina katsomaan näpyttelinkö vain siansaksaa eli qwertyä vai oikeata tekstiä. :D

AL On siitä haittansakin: mä ajattelen sormenpäilläni ja näitä PITKIÄ fb-kommentteja tulee suollettua ihan liikaa.

Marjattah Ihastelua tulvii täältäkin! Vauhdissa en pärjäisi sinulle, mutta näppäilytaitoni on sopivasti synkronoitu ajatusnopeuteeni ;)

RH Olisi ehkä kavereideni kannalta ihan kiva, jos kirjoittaisin kahdella sormella B)

TN Ja minä myös voisin tahallani hidastaa. Liian nopealla kirjoituksella ei edes näppis pärjää: Mulla on yksi näppis joka ei ehdi edes kaikkia kirjaimia suoltaa tai ne tulevat kummassa järjestyksessä. Sillä Minähän en tee kirjoitusvirheitä, ne tulevat muualta :D

TN Olen ollut sairaalassa konekirjoittajana. Opin siellä kirjoittamaan lähes sanelunopeudella, katkoja aiheutti vain lääkkeiden nimien ja latinan oikeinkirjoitusasujen tarkastamiseen mennyt aika. Ja tietysti piti pitää välillä naurutaukoja, niissä on paljon tahatonta komiikkaa.

AL Hih, mun saavutukseni tällä saralla kalpenee vallan.

Marjattah Löysin nyt laatikosta ohjelman lisenssin tulostettuna: Latasin sen tammikuussa 2007 (voit laskea ikäni ;) Windows kuoli kesäkuussa 2008.
Motto: "aika kuluu, vaikka ei harjoittelisikaan".
Kerkisin oppia!

TN Lisää kultaisia muistoja tuli tuosta motosta...Kauppiksessa harjoiteltiin sekä sanelua että kirjoittamista. No, kaverini saneli hyvin asiallisena "Otsikko. Harjoitus tekee metsarin." Niin meni senkin kanssa tovi, oli mielestäni hillitöntä että sanelee kirjoitusvirheen.

TK kävin testaamassa omat taitoni/taidottomuuteni ja päätin kokeilla... Kiitos vaan vinkistä!

Marjattah Nyt kun asia nousi mieleen, kaivoin komerosta pienen Acer-Windowsin, ja latasin ohjelman. Ihan uteliaisuuttani. Ja kas! 4 vuoden takainen lisenssiavain kelpasi! Nortonkin ilmoitti, että turvallinen tuote.

***

http://www.typingmaster.com/fi/default.asp

Kaunis kuva?

2011-01-20T11:02:00.005+02:00

Korkeasaaren jääveistoskilpailusta 2009

N96-puhelinkuva

Valokuvatorstain 191. haasteen 'Jää' ansoista selailin vanhoja kuviani. Aika uusiakin löysin jäälyhdyistä, jääkiteistä ikkunassa, jäätyvästä vedestä. Pysähdyin selaamaan hurmaavia jääveistoksia, joiden kuvaaminen yksinkertaisin välinein oli vaikeaa. Tämän kelpuutan näytille ihan tuon veistoksen takia. (Taiteilijan nimi ei tullut talteen.) Rajauksella sain sommittelun kohdalleen. Ei tuo kuva mielestäni ole erityisen kaunis, eikä kovin laadukaskaan, mutta kuvan kohde on kaunis.

Kuva kauniista kohteesta on itselle usein pettymys, sillä todellisuus on paljon kauniimpi. Kuva vaikkapa ihanasta orkideasta jää kuitenkin muistuttamaan kauneudesta, josta kukaan ei voi olla eri mieltä.

Mielenkiintoisempi haaste valokuvaajalle onkin nostaa esiin kauneutta yllättävistä kohteista. Vangita ohikiitävä valoilmiö, nähdä rosoisen kauneus. Luoda kauneutta, joka syntyy vasta kuvana.

Näitä kuvataiteen perusjuttuja rupesin taas puntaroimaan katsellessani Tinden haastevastastausta blogissa Suomalainen Virossa.

Ajan kanssa käyn tutkimassa muutkin kuvat, joita varmaan tulee tätä menoa runsaasti.

Ilo uusista silmälaseista

2011-01-16T12:36:00.001+02:00

Webbinikkarin tärkein työväline on silmälasit. Varsinkin yli viiskymppisen nikkarin.

Emmin pitkään silmälääkärille menoa. Keräsin rohkeutta totuuden kuulemiseen. Kaihi lienee väistämätön, jos haluaa elää vanhaksi, mutta voihan olla muitakin, pahempia silmäsairauksia.

Tietokoneella selviydyin lukulasien kanssa joten kuten. Mutta vielä pari vuotta sitten niin mainiot kaksiteholasit eivät auttaneet juuri mitään, kaikki oli sumeaa ja utuista, lähellä ja kaukana.

Tarkatuksen tulos oli yllättävä, ja tietenkin myös ilahduttava. Silmissä ei ole mitään uutta vikaa, näkö melkein ennallaan. Mutta silmälasit olivat käyttökelvottomat! Ei, eivät naarmuttuneet. Linssien rakenne oli murtunut. Suurennuslasilla valoa vasten näin itsekin, että rillini muistuttavat koristeellista kuviolasia. (Kuvani pinta näyttää juuri siltä.)

Mitä oli tapahtunut? Optikko arveli, että on tapahtunut lämpövaurio.
-Jaa, Thaimaassa oli kyllä aika kuumaa?
-Ei riitä. Mutta uuniin kurkistaminen lasit nenällä, tai tiskikoneen avaaminen voi aiheuttaa vaurion.

Koskaan, ikinä en ole kuulut moista. Mutta nyt asia on harvinaisen selvä, ja samaa kerrotaan myös uusien lasieni mukana tulleissa ohjeissa. Nämä nykyaikaiset hienot pinnoitetut muovilinssit tuhoutuvat käyttökelvottomiksi jos et muista niitä riisua kun menet saunaan. Tai jos unohdat aurinkoon lojumaan.

Nyt kun asian tiedän, löydän toki Googlaamalla vahvistusta tiedolle., esim: Piilolinssioptikko kertoo.
Vaan se joka ei tiedä, ei tiedä edes sitä, että ei tiedä!

Samalla kun iloitsen uusista laseista ( kaksista laseista!) ja palautuneesta näöstä, tunnen lievää kauhua. Miten voin muistaa? Onko ripustettava uunin ja tiskikoneen luukkuun, saunan oveen, fööniharjaan lappusia VARO!

Jo eilen tapasin itseni itse teosta kolme kertaa. Meinasin kurkistaa uuniin. Aloin föönata hiuksia, ja yhtäkkiä muistin. Paistoin kyljyksiä grillipannulla, ja kuumaa rasvaa sihisi naamalle.
Nyt vein ne vanhat cracklee-lasit keittiöön, ja yritän keksiä miten muistaisin aina vaihtaa.

Kerron tämän siinä toivossa, että lukijat laittaisivat hyvän kiertämään. Kukaan juttukaverini ei ole ikinä kuullut moista. (Ellei juuri ole hankkinut laseja uusin hjein.)

Versioita

2011-01-15T20:56:00.002+02:00

Kokeilin vielä väritystä, jossa hattu sulautuisi paremmin kokonaisuuteen. Varovasti myös vanhensin naamaa. Ensimmäinen (oik.) on julistemaisempi. Kummanhan laittaisin uudeksi Avataraksi?

Miten piirsin "Omakuvan"

2011-01-14T11:12:00.007+02:00

Luova Lauantai tarjoaa nyt hauskan aiheen: "Minä itse" Kukapa piirtäjä voisi sellaista vastustaa?
Uuden Avataran piirtäminen on käynyt mielessä, ja tästä aiheesta sain sopivasti potkua. Postaan version nro.4 haastevastaukseksi, Varamussalossa virallisesti. Siellä kerron kuvasta, täällä tekniikasta.

On kiehtovaa piirtää käsin digitaalisesti. Kosketus kynään syntyy harjoitellessa, ihan niinkuin 'oikealla' kynällä piirtäessä. Teräkin kuluu, ja raaputusääni piirustuslevyllä tuntuu ja vaikuttaa. Käden paino näkyy viivassa. 'Paperia' voi käännellä jolloin kaariviivat onnistuvat paremmin. Värikerrosten työstäminen muistuttaa silkkipainotekniikkaa, serigrafiaa.

Tässä käytän kollaasitekniikkaa, jota kuvistunneilla ennen vanhaan tehtiin saksien ja liiman avulla. Picasso toi sellaiset temput taiteen piiriin. Hattu on silti oikeasti ollut päässäni, tässä on pohjana valokuva pienestä hattupuodista Kanadassa.

Ehkä tästä tulee myös uusi Avatar, tai sitten seuraavasta versiosta. Vielä enemmän barokkityylisestä?

-En signeeraa digipiirroksia. Signeeraan mustevedokset, joita teen numeroidun tai HC-merkityn sarjan, milloin antaa aihetta. Silloin on piirrettävä tarpeeksi isolla resoluutiolla. Mustevedokset ovat tulleet taidegrafiikan piiriin, sillä kestäviä papereita ja värejä alkaa olla saatavana. (Käyttämieni Epson-värien kestävyydeksi luvataan 200 vuotta:)

Kysy tai kerro!

2011-01-09T06:26:00.000+02:00

Tässä Vieraskirja!
Tarkoitettu sinun omille aiheillesi,
kutsuille , kysymyksille, tervehdyksille.
Voin nostaa sivun näkyviin aina kun syntyy keskustelua.
Siihen antaa mahdollisuuden ajastus,
(joka löytyy julkaisuasetuksista).

Rautalankaa Picasasta I

2011-01-08T19:08:00.002+02:00

Kuusi tapaa käyttää Picasaa Bloggerissa.
Tämä on koontisivu valaistumiseni vaiheista, joita olen kirjannut sitä mukaa.

1. Lisään kuvan koneeltani tavalliseen tapaan. Se menee Picasaan, halusin tai en. Tiesin tai en.
Jätän nyt laittamatta, kaikki osaa sen tehdä.

2. Lisään kuvan LUO-tilassa. Mikäli minulla jo on albumeita Picasassa, pääsen helposti niitä selaamaan tekstilaatikossa. Näkyviin tulee niin kätketyt kuin julkiset albumini. Valitsen tähän kuvan vuoden vanhasta talvi-albumista. Kuvatekstin kirjoitan tässä editorissa. Menen takaisin HTML-tilaan, saan helpommin kuvatekstin keskitettyä)

Klikkaa kuva suuremmaksi!

Tämän ymmärrettyäni olen lisännyt yleensä uudenkin kuvan aiheenmukaiseen albumiin, ja hakenut sen sitten blogiin.

3.Haen kuvan Picasasta, jonka avaan välilehdelle. Kopioin linkin koodin tähän:

Lähettäjä Lumesta syntyneet

Klikkaa isommaksi, niin huomaat mitä eroa on 2. ja 3. lisäystavalla.

4. Näytän koko albumin! Menen Picasaan hakemaan albumin upotuskoodin:

Lumesta syntyneet

Klikkaa kuvaa!

5. Diaesitys laiskalle lukijalle. Haen samasta paikasta, Picasan sivupalkista, diasarjan upotuskoodin.

Tämä on kyllä aika ärsyttävä. Tunnustan itse pakenevani
aika nopeasti sivulta, jossa on pakkoliikkeitä ;)

6. Jatkuu alemmassa postauksessa

(Jos ajattelet, etten osaa puhua muusta kuin Picasasta, lue Blogaajan Puzzle!)

Rautalankaa Picasasta II

2011-01-08T13:33:00.001+02:00

6. Tässä kokeilen uudelleen Blogger-nappia Picasassa, sivupalkissa. Se ei toiminut, ennen kuin kävin selaimen (Chrome) asetuksissa sallimassa ponnahdusikkunat.
Nyt Picasassa ponnahtaa iso tekstieditori, jossa voin myös muuttaa oletus-otsikon. Katsotaan mitä tapahtuu, kun painan JULKAISE.
Jos onnistuu, lukija pääsee tutkimaan salaista VARAMUSSALO-albumiani, jonka Picasa loi minulle ennen kuin tiesin siitä mitään.
Myöhemmin olen siivonnut sen, ja muuttanut julkiseksi. Voin siirtää sieltä kuvia toisiin albumeihin, mutta silloin ne katoavat blogista. Järjestyksen muuttaminen ei kumminkaan aiheuta ongelmia.

Blogger ja Vuodatus

2011-01-07T10:40:00.006+02:00

Tätä on kokeiltava: Voinko hakea kuvan Vuodatus.netin kuvagalleriasta (siis omastani)?

Mukava yllätys. Luulin että se ei käy. Tämän kuvan URL viittaa Vuodatuksen galleriaan.
Itse galleria on kätketty, minkä Vuodatus.net kertookin ohjeissaan.

Mitäs hyötyä tästä? Noh, olkoon vain yksi esimerkki lisää suoralinkityksestä. Minunkaltaisteni kuvienripottelijoiden on hyvä muistaa että on suurta tuhlausta täyttää samoilla kuvilla eri palvelimet.
Saman kuvan voi sen sijaan linkittää moneen eri paikkaan.

Menen takasin opiskelemaan: KUVITUS

Blogger ja Picasa

2011-01-06T13:25:00.015+02:00

Nyt kun olen saarnannut Picasan ja Bloggerin yhteistoiminnasta itsestäänselvyytenä, kävin tutkimaan mitä ohjeet siitä kertovat. Siis tuolla ylhäällä oikealla 'Ohje', joka on näkyvissä kun olet avannut tekstieditorin.

Seikkailin pitkään sekakielisillä ohjesivuilla, löysin toimimattomia linkkejä sekä mainintoja "Bloggerin kuvapalvelimesta". Missään ei mainittu Picasaa, edes hakulaatikon avulla. Tyly vastaus:

"Haullasi - Picasa - ei löytynyt yhtään vastausta tuotteen Blogger ohjeista."

Annan siis periksi ja myönnän, että asia ei voi olla itsestäänselvä uudelle Blogger-blogaajalle. Omituista tosiaan.

Mutta kas! Picasa mainitaan silloin, kun lisäät kuvia blogiin LUO-tilassa. Myös monia muita kivoja vinkkejä Blogger vilauttaa postausten kuluessa, kuten:

Jos kirjoittelet HTML-tilassa, ei sinulle kuvaa lisätessä mainita Picasasta halaistua sanaa.

Picasa itse sen sijaan kertoo kaiken, jos keksit mennä kysymään. Laitoin hakusanaksi Blogger, ja löysin mm. tämän (alleviivaukset minun):

"Any photos uploaded to a Blogger.com, Blogspot.com or a custom Blogger domain will automatically be included in a Picasa Web Albums album of the same name. Each blog that includes photos will have a corresponding online album for those photos, designated in Picasa Web Albums with a small Blogger icon. Blogger albums are unlisted by default and therefore aren't searchable on the Picasa Web Albums site. Here are some things to keep in mind when integrating photos between these sites:

All photos posted to Blogger are included in the 1 GB (sic!) of free storage allotted to Picasa Web Albums.
jne"

Siellä se paljastuu, että 'Bloggerin kuvapalvelu' toimii Picasassa.

Kuluikin aikaa opiskellessa ohjeita. Nopeammin selviän kokeilemalla. Silti pidän Picasan ja Bloggerin yhteistyötä oikein hyvänä, ja aihehakemistosta näkyy, että olen löydöistäni kertonut ennenkin.

Kuulun edellenkin niihin jotka tekevät ensin ja tutustuvat ohjeisiin vasta äärimmäisessä hädässä.

Piirustus kätketystä Picassa-albumista

Blogaajan puzzle

2011-01-04T16:50:00.010+02:00

Palaan jälleen mieliaiheeseeni: kuvien järjestäminen. Pidän samalla inventaarion. Nyt en meinaa kotiarkistoja, vaan nettialbumeita.

Julkaiseminen on nykyisin niin helppoa ja ilmaista... Muistelin taas viime vuosituhannella alkanutta kotisivuaikaa, vääntäessäni TABLE-koodia tähän postaukseen (ettei taito aivan ruostuisi). Kotisivujen kuvat ja tekstit lähetettiin FTP-ohjelmalla (yleensä maksulliselle) palvelimelle. Ne tietysti katosivat kun sopimus loppui, elleivät kummittele jossakin.

Jokainen blogaaja osaa lisätä kuvia, mutta tietääkö jokainen myös minne ne menevät? Vuodatusta olen hiukan harjoitellut ja huomannut että se pitää kuvat piilossa eikä luovuta muuhun käyttöön. Suosittu Wordpress on vielä tuntematon maa minulle. Mielelläni kuulen kokemuksia. Applen blogien kanssa aloitin nämä harjoitukset. Blogger tuntuu juuri nyt kätevimmältä.

Kun klikkaat auki kuvat, voit huomata, että URL-osoite on kullakin erilainen:

1.Hortensia 'Endless Summer'

2. Madeirantuomiset

3.Kattomehitähti

4.Bougainvillea Thaimaassa

5.Kukkapenkin yllätys

6.Lempiruusuni 'Rhapsody in Blue'

Nämä kukkaiskuvat eivät siis ole 'tässä blogissa'. Jokainen on eri palvelimella. Näet kuvien palapelin:

1.'Hortensian' lisäsin kovalevyltäni, jolloin se meni Picasaan blogin omaan kansioon. Tämän hoksaamisesta olenkin kertonut. Siivosin silloin löytämäni VARAMUSSALO-albumin, ja asetin sen julkiseksi. K50 saa olla piilossa.
2.Facebook. Jotta suoralinkitys onnistuisi, pitää luopua yksityisyydestä, ja sallia pääsy kaikille. Albumien rakentelu on helppoa, mutta vain Naamalan kaveri löytää ne, ellei vasiten kutsu jotakuta katselemaan.
3.Picasa on mainiossa liitossa Bloggerin kanssa. Kannattaakin luoda ensin albumit, ja sitten hakea kuvat blogiin sieltä. 'Kattomehitähti' on julkisessa puutarha-albumissa.
4.Applen Mobile.me on maksullinen palvelu. Mielistyin siihen kovasti, kun siirryin Macinkäyttäjäksi. Toisin kuin tuttuun Picasaan sinne harva eksyy ominpäin. Käy toki kurkkaamassa: Gallery Me.com
Applen kuvapalvelu on kiinteässä liitossa Macin kuvasovellusten ja blogi-ym palveluiden kanssa, ja se saa minut horjumaan kahden vaiheilla.
5.Dropbox, mainio palvelu josta olen ennenkin kertonut.
6. Kymp.net, nettiserverini tarjoaa sopimuksen kylkiäisenä kotisivutilaa. Sieltä löytyy vanhoja kuvia muistona entisestä, niin kauan kuin tämä sopimus kestää. Villamussalon index-sivu sijaitsee siellä.

Kuvagallerioiden järjestely on paljon hauskempaa kuin muu siivoaminen. Vastaa hyvää puzzlea tai vaikkapa pasianssia.

Oh mikä moka...

2011-01-03T17:59:00.002+02:00

Näpräsin taas uudehkoa nättiä Tamagotsiani (= N8, jolla voi myös soittaa, kunhan harjoittelee). Arvelin että sähköpostit turhaan vievät siellä tilaa, minähän enimmäkseen kirjoittelen isommilla tietokoneilla. Paras varmaan poistaa ne sitä mukaa laitteen muistista. Osasin 'valita kaikki', hyvä. Osasin valita 'poista'. Ja katselin tyytyväisenä, miten viestit pikku näytöllä vierivät tyhjyyteen.

Myöhemmin tulin tähän näin, iMaccini ääreen tutkimaan postejani. Kylläpäs G-mail-osasto näytti tyhjältä...Missä kaikki kivat uudenvuodentervehdyksetkin, joihin piti vastailla, ja lastenlasten kuvat...? Totuus valkeni pian ja vieläkin heikottaa. Pikku Tamagotsi oli käskystäni poistanut kaikki vastaanottamansa viestit palvelimelta (= Googlelta), sillä siellähän ne ovat, eivätkä puhelimessa. Voi minua typerää. Kyllähän minä sen tiedän, ihan oikeasti niin.

Tärisevin sormin tutkin kaikki osastot mitä g-mailista löytyy. Lopulta löysin paikan nimeltä Roskakori. Ja ah onnea, siellähän kaikki kolmattasataa viestiä piileksivät odottamassa lopullista tuhoamista. Saatoin nyt käydä ne läpi ja palauttaa arvopostin takaisin postilaatikkoon. Uskoni G-mailiin on yhä horjumaton.
Vaikka kauheasti hävettää, kerron tämän opiksi ja ojennukseksi.

Toivotan tervetulleeksi uudet lukijat, jotka ovat ilokseni ilmestyneet naamakarttaan! Tervetuloa myös rupattamaan näistä ja muista aiheista. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille blogikavereille!

Uusi ohjelmisto

2010-12-13T19:48:00.005+02:00

Tilapäivitykseni Facebobookissa äskettäin: "Uusi profiili, uusi selain, uusi ohjelmisto, uusi kännykkä. Vielä kun sais uuden pään..."

Päätäni testatakseni hankin Mäkkiini, tai, hankimme siis Mäkkeihimme uuden mainostetun iLife 11-ohjelmiston. Minua innosti ennen kaikkea iMovie-ohjelman parannukset, ja myös iPhoton eli valokuva-albumin uudet mahdollisuudet. Niissä riittääkin ihmettelemistä, vaikka toki tutustuin ennakkoon tietoihin ja esittelyvideoihin.

Ensimmäiseksi tutustuin videoeditoriin, iMovie-ohjelmaan siis. Silmään pisti koreus ja kosmetiikka. Lisää alkutekstejä, teemoja, karttoja, efektejä. Hyvin amerikkalaisia, Hollywood-tyylisiä, kuten mainoksissa luvataankin. Yhä helpompia ja havainnollisempia.

Traileripohjaa oli heti kokeiltava. Hauskaa, totta kai. Ihan kuin soittaisi sähköurkuja yhdellä kädellä, digitaalisen orkesterin säestyksellä kuvitellen, että tulos on oma. Omaksi työksi jää valitseminen 15 vaihtoehdosta, ja omien leikkeiden tiputteleminen ennalta määrättyihin paikkoihin sekä tekstien muuttaminen omiksi.
   Mutta en toki halveksi. Videonikkari, joka ei ole perehtynyt elokuvan kielioppiin, oppii ihan vahingossa yhtä ja toista kuvakäsikirjoituksesta, kuvakokojen käyttämisestä ja rytmistä, tarinan kertomisesta, huippukohdan ja musiikin ajoituksesta.

Miehen luvalla tein pikku traileriharjoitelman hänen kuvaamastaan materiaalista tapahtumasta, jota tarkkailimme yhdessä viime Thaimaanreissulla.

Tietysti tutkin ohjelmaa myös tositarkoituksella. Näyttääkin löytyvän mukavia juttuja: liikkeen vakautus, nopeutus, hidastus, äänenkäsittelyssä uusia säätöjä. Pystyin ottamaan äänen irti leikkeestä, ja käyttämään sitä toisaalla. Ehkä kerron jatkossa lisää löydöistäni sitä mukaa.

Linkissä alla Miehen luvalla leikkaamani tarina kokonaan. Tässä on yksinomaan live-äänitys, ja se antoikin leikkaukselle haasteen. Ainoastaan loppuhäivytykseen 'liimasin' kellojensoiton.
   Mielestäni satunnaiset sivuhenkilöt antavat pikku tarinalle hauskan Tatimaisen huumorin. Kenties voisin vielä tiivistää. Minäkin pistäydyn kuvassa...(Huomaatte, ettemme ilmaiseksi nauttineet esityksestä.) Video on galleriassani, ja aukeaa (toivottavasti) QuickTimella.

     Aamupäivä DoiSuthep-vuorella

Chrome ja Safari

2010-12-13T10:35:00.000+02:00

Vaihdoin sitten Chromen oletusselaimeksi, on se niin sukkela ja selkeä. Synkronisointi on hyödyllinen ominaisuus, jos on kahden tietokoneen koukussa kuten minä.

Silti en hylkää Safaria, ei ole siinäkään mitään vikaa. Yksi ominaisuus on Safarissa hienompi: 'Käydyimmät sivut'. Se näet kertoo, mikä sivu on päivitetty edellisen käynnin jälkeen. Ja asemointi on niin Maccimaisen hienostunut :

Aivan kelvollinen on myös Chromella vastaava sivu. Sitä voi helposti muokata, ja kiinnittää pysyväissuosikkeja, kuten Safarissa. Chrome tarjoaa vain kahdeksan sivua, kun taas Safari näyttää 12.
Taustan voi itse valita, jos haluaa silmäänsä ilahduttaa:

Kumpikin selain sopii myös Windowsille. Itse asiassa Chrome julkaitiin 2008 juuri sille. Vasta viime keväänä julkistettiin Mac-versio.
Useimmille W-käyttäjille lienee tutuimmat Internet Explorer ja Mozilla Firefox. Arvatenkin kilpaa kehittyneet senjälkeen, kun siirryin Omenamaailmaan.

Siivousvinkki

2010-11-30T10:23:00.002+02:00

Otsikko voisi olla myös:

Työpöytä sekaisin - pää sekaisin

Sotkuinen työpöytä siistiksi 45 sekunnissa

Arkipäivän installaatio

Kuviskurssin sommittelutehtävästä käytännön sovellus

Joskus toiste voi käyttää aikaa huolelliseen lajitteluun ja karsimiseen. Mutta juuri nyt en ehdi, koska mielenkiintoinen puuha odottaa näytöllä.

Klo 8:30:

Klo 8:31:

Google Chrome

2010-11-29T12:15:00.005+02:00

'Uusi heila vieres, vanha ovenpieles.'

Jännittävää! Latasin uuden selaimen, jonka mainokset ovat ponnahdelleet jo hyvän aikaa Bloggerissa.
Pidän Safarista, olen ollut siihen tyytyväinen, siksi olen jättänyt Chromen huomiotta.

Tuli kuitenkin eteen tilanne, jossa monet kehuivat tuota Googlen uutta ~~syöttiä~~ palvelua:

Yle tarjoilee Sibelius-viulukilpailun 2010 kaikilla herkuilla netissä. Suoran lähetyksen seuraajat voivat osallistua chattiin, joka virtaa videoikkunan vieressä. (Hyvä syy kirjautua Facebookiin.) Erittäin koukuttavaa. Pääaiheiksi nousi hetkittäin: Miksi chatti ei virtaa? Miksi video pätkii? Yksi ja toinen kehui Chromea nopeaksi ja luotettavaksi selaimeksi. En varmaan ollut ainoa, joka imuroi sen viimeistään välierien aikana.

Nyt olen yhden päivän ihastellut Chromea. En vielä asettanut sitä oletusselaimeksi. Tykkään kovasti Safarista. Tässä nyt kumminkin kirjoittelen uudella selaimella, ja Bloggerin editori näyttää ihan siltä kuin pitääkin.

Ensimmäiset tykkäämismerkinnät Chromesta:

Välilehdet voi hinaamalla irroittaa toisistaan itsenäisiksi ikkunoiksi.
Suosikkisivut aukeaa kivasti näkyviin thumbeina, kun lisää uuden välilehden. Tosin Safarilla on sama temppu.
Tämä on paras:
Synkronisointi! Jos sallin Googlen tallentaa kirjanmerkkini ym. nettiin, siirtyvät ne automaattisesti tietokoneisiin, joissa mulla on Chrome käytössä, ja synkronisointi sallittuna. Ja tadam! Matkamäkkini Chromeen siirtyi hetkessä kaikki ulkonäköä myöten. Voin myös hakea Safarista vastaavat tiedot.
Ulkonäkö. Tämä nyt on vaan kosmetiikkaa. Mutta onhan se kivaa. Chromelle voi siis hakea ulkoasun isosta teemavalikoimasta.

Ensimmäinen ~~epäilyttävä juttu~~: Videot mobile.me-galleriassani eivät auenneet. Mutta sen jälkeen, kunn olin synkronisoinut sekä hakenut tiedot Safarista, videot aukesivat. Ilmeisesti QuickTimePlayer oli kyseessä. Joten senkin miinuksen voi yliviivata.

Nyt katson, onko kuvan hakeminen blogiin yhtä sujuvaa kuin ennenkin. Ensin tiedostosta:

Sitten Picasasta:

Eipä mitään eroa. Jatkan siis uteliaana uuden selaimeni tutkimista.

YouTube teki sen taas!

2010-11-20T10:26:00.004+02:00

Tuubi tervehti aamutuimaan kirjeellä:

" Dear Jattamar,
Your video, November, may have content that is owned or licensed by APM. jne"

Olen jo aikoja sitten oppinut käyttämään laillista ääntä. Mäkkini iMoviessa on mukava kokoelma ääniefektejä ja musiikinpätkiä. Viime kerralla taisin hampaita kiristellen vaihtaa ääniraidan. Tuntui liian monimutkaiselta tehdä jotakin muuta asialle, vaikka tiesinkin että Tuubi on erehtynyt.

Nyt huomasin lohdukseni, että kiistauttamisilmoituksen voi tehdä suomen kielellä.

Googlaamalla löysin Applen ohjelmistolisenssisopimuksen, ja löysin kuin löysinkin siitä kohdan C, jossa asia sanotaan selvästi, mm:

"... oikeus käyttää tekijänoikeusmaksuttomasti Applen ja muiden valmistajien äänisisältöä, joka sisältyy Apple-onjelmistoon tai toimitetaan sen mukana, ja luoda ääniraitoja omiin videoprojekteihin. -oikeus lähettää ja jaella niitä (ei-kaupallisissa tarkoituksissa)"

Lähetin kiistauttamislomakkeen. Odotan uteliaana seurauksia.

Jihuu!

Seuraus oli nopea: Tekijänoikeushuomautus on kadonnut videosta.

Vuodatus

2010-11-20T09:00:00.004+02:00

Uteliaisuuttani perustin pari blogia Vuodatus.nettiin. Tarkoituksena tutkia ja vertailla. Yksi piirre Vuodatuksessa miellyttää: se on suomalainen palvelu.

Ikuisena itseopiskelijana haluan selvittää, miten Vuodatuksessa voi luoda oman blogipohjan. Huomasin toisenkin ominaisuuden Vuodatuksen eduksi: pohjan koodiin pääsee käsiksi. Tosin huomasin samalla, että olen hiukan jäänyt jälkeen koodaustaidoissa...

Kenties lyhytikäisen blogin nimi on Kuvitus. Sieltä tuskin löytää harjaantuneen nörtin vinkkejä. Pikemminkin kysymyksiä. Tänään aamulla se oli jonkin aikaa kadoksissa, kun tein pilkkuvirheen koodissa.
Blogin palautuminen kesti ihmeen kauan, vaikka sain koodin korjattua.

Huomaan oppivani semmoisiakin juttuja, joista on täällä Bloggerissa hyötyä. Kuten julkaisun ajastaminen. Kirjoitin tämän myöhemmin kuin ylläolevan Tuubijutun. Silti Tuubijuttu näkyy uusimpana ;)

Kamera vai puhelin?

2010-11-13T11:01:00.005+02:00

Perheneuvottelun tuloksena hankin uudeksi taskupuhelimeksi Nokian ylpeyden: N8. Ristin sen Tamagotsiksi, sillä on se niin houkutteleva leikkikalu. Valtavasti ominaisuuksia, joita en tiennytkään haluavani... Aika kuluu huomaamatta sitä näpelöidessä, ja alammekin jo olla sinut.
Yksi pieni sivuseikka vielä askarruttaa: miten sillä puhutaan? Ärsyttäviä katkeamisia on tapahtunut, tosin en vielä tiedä oliko vika tässä vai toisessa päässä (sanan kaikissa merkityksissä). Oudointa oli, kun kesken puhelun korvaani alkoi kuulua veljeni äänen asemesta terveyskeskuksen automaattisen puhelinvastaajan esitelmöinti. Arvelen, että lämmin korvalehteni alkoi tehdä omia valintojaan osoitekirjasta kosketusnäytöllä? Täytyy siis paneutua tuohonkin ominaisuuteen. Toistaiseksi yritän kannatella laitetta varovasti korvan lähellä ilmassa, mikä suuresti hillitsee puheliaisuuttani.

Mikä sai minut valitsemaan N8:n? Vastaus: kamera. Olen kamerariippuvainen. Olen löytänyt ylistäviä lausuntoja N8:n kameraominaisuuksista. Kuvan resoluutio on 4000 × 2248. Sehän riittää jo kelvolliseen tulostukseen! - Kännykkä on aina mukana, mutta kamera vain suunnitellulla valokuvausretkellä. (Halusin myös vapauttaa Miehen kantamasta kahta kameraa yhteisillä reissuilla.) Edellisellä laitteella N96 sain ulkona hyvinkin kelvollisia tuloksia, mutta lähi- ja sisäkuvaus tuotti pettymyksen.

Viime viikolla testailin kameraani kävelyretkellä. Harjoittelin myös videokuvausta. Sormien on totuttava herkkään hipaisuun 'jatka-' ja 'tauko'-toimintojen välillä. Mukaan tuli joitakin huojuvia otoksia omista lenkkareista... Hiljaisena iltapäivänä olikin haastavaa löytää liikkuvia kohteita. Edes koiranulkoiluttajia ei tullut vastaan. Sattumalta hoksasin oman uskollisen seuralaiseni ;)

Kokeiluistani leikkelin pienen syystunnelmapalan IMoviella: "Marraskuu". Aloitusnäkymästä sekä jostakin lähikuvasta voin huomata kuvatarkkuuden. Paikoitellen käytin digitaalista zoomia (kuten oheisessa thumbissa), mikä tietenkään ei lisää tarkkuutta. Lähemmäs kun en päässyt kastelematta kenkiä. -Kamera-ajot on aika heiluvia.Tasaisempaa kävelyä on harjoiteltava! Jonkun verran saatoin tasoittaa tutinaa iMoviella (vakautus). Käytin myös hidastusta ja nopeutusta parissa paikassa. Rajasin loppuotosta ankarasti, jolloin kuva muuttui jännittävän graafiseksi.

Omalla näytölläni voin ihastella tulosta suuremmassa koossa, talletin sen kokoon 1280 × 720, mikä onkin resoluutiona laitteen videotoiminnossa. Latasin tuloksen kolmeen paikkaan: MobileMe-galleriaani, YouTubeen sekä Facebookiin. YouTube näyttää pakkaavan rajuimmin, en ole tyytyväinen. Onkohan lataamisessa jotakin valintamahdollisuuksia, joita en ole huomannut?

Tässä vertailtavaksi:

1.Facebook:

2.YouTube

3.MobileMe-galleria

Varamussalo: Mihin ne kuvat hulahtaa?

2010-11-07T15:41:00.001+02:00

Varamussalo: Mihin ne kuvat hulahtaa?

Kolmas Picasa-kokeilu

2010-11-07T09:47:00.005+02:00

Nyt menen asian ytimeen. Julkaisen kuvan suljetusta Picasa-galleriasta. Siellä ei ole mitään salaisuuksia, onpa vain sekalainen kuvavarasto. Julkaisen siis nappia painamalla, enkä tavalliseen tapaan kopioimalla osoitteen. Sitten kirjaudun ulos, ja katson mitä tapahtuu. Tuloksesta riippuu, uskallanko julkaista kuvan tuolla uudella, mainiolla konstilla muista suljetuista gallerioista? Sellaisista, joita en soisi satunnaisen googlaajan selailevan.

***

Tulos: Kuva aukeaa kuvateksteineen Picasan sivulle,kuten muutkin kokeiluni, ja saan siitä tietoa. Mutta uloskirjautuneena en pääse galleriassa pitemmälle. Nyt kiinnostaakin, pääseekö lukija, jolla on Googletili? Pääseekö blogger-blogaaja tarkastelemaan tuota suljettua albumia?

Picasasta blogiin ja takaisin

2010-11-06T11:17:00.019+02:00

No nyt vasta hoksasin! Edellisessä postauksessa vähättelin tätä Picasa-temppua, jossa kuvan voi lähettää blogiin suoraan Picasasta. Kun ihan yhtä helppoa on hakea kuva sieltä blogin editorissa.
Mutta vertaapas kuvia! Klikkaa vasenta kuvaa 1, jonka lähetin nappia painamalla Picasasta. Minne pääset?

Nyt lisään toisen kuvan perinteisellä tavalla tässä tekstieditorissa. Kun käytän 'Luo'-toimintoa, pääsen mukavasti selailemaan Picasa-kuvia, ja valitsemaan sieltä:

1.Nukeille sandaalit.

Oikea kuva on siis haettu samasta Picasa-albumista, mutta tavalliseen tapaan. Klikkaa kuvaa 2. Huomaat eron!

Toinenkin hoksaaminen oli tarpeen. Jostakin syystä ei tapahtunut mitään, kun painoin sitä nappia Picasassa. Suljin ja avasin selaimeni (Safari), yritin uudelleen, buuttasin, yritin uudelleen. Nappi oli mykkä. Miksi se onnistui viime kerralla?

Avasin Safarin asetukset, ja huomasin rastin kohdassa: "Estä ponnahdusikkunat". Tosiaan, laitoin sen äskettäin kun yritin saada pomppivia mainoksia vähenemään. Nyt poistin rastin.
Ja heti alkoi toimia!

2.Nuken villatakki

Picasasta blogiin

2010-11-01T09:38:00.015+02:00

Pienoismalleja on hauska neuloa, ja opetella uusia konsteja.
Thaipuuvillasta tehty nuttu, idea Novitan malleista. 2010

Edellisen jutun kommenttiosastolla Furensic Evidence ihmettelee outoa postausta. Se näkyy Google-syötteenlukijassa, mutta pitemmälle ei pääse. Linkki johtaa suljettuun blogiin, jonka kuvakokoelmassa kuva piilee. Tässä kokeilen samaa Picasatemppua julkisesti, julkisesta albumista.

Ja tämän sain selville:
Voit lähettää kuvan Picasasta suoraan johonkin blogger-blogeistasi. Ja myös pariin muuhun paikkaan, missä sulla on tili. Varmaan kaikki alle 5-kymppiset sen ovatkin tienneet jo hyvän aikaa.

Kommenttiosastolla rupattelun jälkeen jälkeen tarkennan vielä mitä tässä yritän selittää:

Kun avaan kuvan Picasassa, huomaan oikeassa reunassa painikkeet:

Ei tuo nyt niin kovin ihmeellinen juttu ollutkaan. (Vähän muuta kuvittelin...) Ihan yhtä kätevää on hakea kuva Bloggerista käsin. Ainakin uusi editori antaa mahdollisuuden selailla Picasa-albumeita, ja valita kuva sieltä. Mutta tulipahan selväksi tuokin.

Kuvassa poseeraa valmistamani posliininukke uudessa villanutussaan. Tästä saankin aasinsillan mainostaa Pajablogiani, mistä löytyy viimeisin nukkejuttu: Nukkesiskot.

Blogimallin säätämistä

2010-10-31T12:16:00.012+02:00

Mielistyin 'mielettömän mallin' tapaan näyttää kuvat.
PhuChiFa-vuori Pohjois-Thaimaassa

Olen viime aikoina huomannut ulkoasuvälilehdellä uuden toiminnon: Mallin suunnittelutyökalu. Kai se siinä on pistänyt silmään jo hyvän aikaa. Lievää ärtymystä tuntien olen sen sivuuttanut. Kyllästyminen vanhaan repaleiseen ulkoasuun sai minut viimein perehtymään uudistukseen.
Ja juuri kuten arvasin:

-mallini (Minima) on vanhentunut, kuten myös
-viimeksi opettelemani konsti taustakuvan lisäämiseksi.

Tätähän tämä on. Kuinka kauan jaksan innostua poisoppimaan entiset taidot ja perehtymään uusiin. Vielä en anna periksi, otin siis lusikan käteen ja kävin tutkimaan.

Onhan se todettava, että uudet temput ovat taas pikkuisen helpompia kuin entiset.
Kokeilin kaikki läpi, ja valitsin "Mielettömän mallin", siitä neljännen. Samalla panin merkille, että yksi ja toinen pohja vaikutti tutulta. Toiset blogaajat ovat olleet sukkelampia :)

Koska oman taustakuvan lisääminen osoittautui helpoksi, innostuin jatkamaan. Laitoin edelleen omatekoisen kaislapaperin taustaksi, kun se nyt sattui olemaan valmiina. Norsuistakaan en vielä luopunut, muuten kukaan ei tunnista enää tätä blogia, vaan perääntyy samantien.

Erityisesti miellytti palstojen leveyden säätämisen helppous.
Varmaan jatkan viilaamista.
Entisessä taustakuvassani oli se vika, etten voinut säätää palstojen leveyttä :

Varamussalossa on myös uusi malli koekäytössä. Tämmöinen on siis reputettu:

Blogistanian labyrinteissa

2010-10-29T10:04:00.003+03:00

Huomaan, että tämä alle 5-kymppisiltä kielletty blogi alkaa voittaa suosiossa perusblogini,Varamussalon. Kilpailu kiristyy ;) Tervetuloa Amalia, uusin lukija! Alussa muistinkin tervehtiä jokaista tulijaa, kun ihmettelin löytääkö tänne kukaan. Olette kaikki lämpimästi tervetulleita. Yritän myös kurkkia blogejanne, mutta kaikkiin ei ole pääsyä naamalinkin kautta.

Blogistanian ihmemaassa huomaan kaksi ääripäätä: Hajauttajat ja Keskittäjät.

Hajauttaja perustaa aina uuden blogin uudelle teemalle. Kuvat, runot, pakinat, kodinhoito, muoti jne jne saavat oman bloginsa, joita varoittamatta putkahtaa uusia. Kun viaton lukija avaa tutun blogin uusimman postauksen, odottaakin siellä linkki toiseen blogiin. Jossakin vaiheessa Hajauttaja onnistuu karistamaan lukijan kannoiltaan, hän eksyy totaalisesti.

Keskittäjä tarjoilee elämän sillisalaattia kaikilla mausteilla yhdessä ja samassa blogissa.
Lukija, joka ahmii postaukset yhtäpäätä, saa kyyneleiden jälkeen korvatillikan ja naurukohtauksen jälkeen taidepläjäyksen. Mutta samalla tutustuu kirjoittajan persoonaan monipuolisesti. Mikäli keskittäjä hallitsee tunniste- ja aihekategoriat, saattaa blogista löytyä johtolankoja.

Itse taidan kuulua Hajauttajiin? Tosin blogeja on vasta vaivaiset kuusi kappaletta. Itselle hakemistorakenne on tietenkin selkeä ja järkevä. Kuinka kukaan voisi eksyä?
Kun nyt menet tästä linkistä Varamussaloon
odottaa siellä linkki kolmanteen blogiin. Ärsyttääkö?

(Toivon silti että menet, sillä paljastan siellä historiallisen virhekäsityksen, joka seuraa meitä sitkeänä kuin koirankakka kengänpohjissa :)

Kumpi blogaaja sinä olet?

Uusimmat kommentit

2010-10-17T06:16:00.005+03:00

Nytpäs huomaankin, miten mainio tuo uusi gadget vasemmalla on! Vallaton Mummeli on käynyt urakalla läpi postauksiani, ja jättänyt niihin mielenkiintoisia kommentteja. Vanhoihin keskusteluihin tulleita vastauksia ei löydä kuin satunnainen googlaaja, ja se on sääli. Mutta tämä uusi konsti tuo ne piilostansa pinnalle, muidenkin kuin blogaajan itsensä iloksi. Esimerkiksi keskustelu nimimerkeistä on provosoinut niin kiinnostavia puheenvuoroja, että on mukava saada ne taas tuokioksi pinnalle. Enpä ihmettelisi, jos Vallattoman näkemykset toisivat uusia vastauksia aiheeseen. Itse ainakin meinaan paremmalla ajalla palata asiaan.

Juuri Vallattoman tavoin minäkin haluaisin perehtyä seuraamiini blogeihin. Kuitenkin useimmiten tulee avattua 15 uusinta postausta, sensijaan että lukisi yhden kirjoittajan 15 postausta kerrallaan. Nuo mainiot haasteblogit (Mustavalkomaanantaista Luovaan lauantaihin) varmaankin ovat opettaneet ahmimiseen. Kuitenkin syventyminen yhden ystävän maailmaan kerrallaan on kuin kiireetön tapaaminen viihtyisässä kahvilassa.

Kävinkin saman tien lisäämässä gadgetin myös VARAMUSSALOON.

Hoksasin toiminnon Hymyilevän eläkeläisen Wordpress-blogissa, ja rupesin heti haluamaan. Näin se löytyy Bloggerissa:

Ulkoasu> lisää gadget> suosituin> recent comments

Chiang Main arkea

2010-10-13T09:07:00.004+03:00

Tätä en ole vielä kokeillut: videon linkittäminen suoraan Facebookista. Näkyykö se lukijalle, joka ei ole FB-kaveri? Video on käsittelemätön, paitsi että liitin kolme kännykkäklippiä peräkkäin ristikuvasiirtymällä iMoviessa. En edes ukkosenjyrinä-efektiä lisännyt, vaikka teki mieli :) Toki jyrinää kuultiin, mutta ei kuvaushetkellä.

Lisää kuvaan painava kuumuus, joka saa hien pisaroimaan otsalta silmiin ja puroina pitkin selkää kastellen kaikki vaatteet. Vain hidas, laahustava kävely on mahdollista (turistille). Lisää äkillisen kaatosateen ihanuus ja virkistys!

Pätkä kertoo jokailtaisen Night Bazaarin pystyttämisestä, joka alkaa varhain iltapäivällä. Illan pimetessä nyt tyhjät tilat ovat täynnä liikettä, ääntä, tuoksuja, hajuja. Myös kuumuus laskeutuu takaisin, todennäköisesti. Mutta talvi on ovella, silloin lämpötila iltaisin laskee alle 30°.

Valokuvailevan matkailijan arkea myös VARAMUSSALOSSA

Baarin hieno koira

2010-10-11T05:24:00.002+03:00

Syrjäkujan unelias rauha häiriytyy hetkeksi. Valpas vartija kiirehtii tehtäväänsä. Tilanne on pian hallinnassa. Sirkat sirittävät tropiikin kuumuudessa.
***
Vastaus Luovan Lauantain 71. haasteeseen KIIRE

Tässä käytän samaa kännykkävideomateriaalia kuin edellisessä postauksessa 'Hienon koiran baari'. Reissussa ei ole mukana piirustusvälineitä, ei edes tavallista hiirtä. Niinpä leikin iMoviella, joka löytyy MacBookistani.Kuvaa on manipuloitu 'sarjakuvaefektillä'. Todellisen äänen lisäksi käytän soundeja iMovien valikoimista.

Hienon koiran baari

2010-10-09T05:02:00.000+03:00

Oih miten patentti koiruus! Täällä Thaimaan kuumuudessa en jaksa edes kantaa kameraa päiväkävelyllä, mutta kännykkä ei paina mitään. Muutamasta
sekavasta klipistä harjoittelin videon koostamista. Ääni löytyi taas Applen kokoelmista. Koiran haukku on ihan 'live'.

VARAMUSSALOSSA on myös baariaiheinen postaus.Se onkin haastevastaus.

Nosto: nimimerkit

2010-09-29T08:23:00.001+03:00

Aina on mukavaa saada kommentteja 'vanhoihin' postauksiin. Vertasin äskettäin blogia junaan: vanhat aiheet jäävät auttamatta taakse junan kiitäessä tai puksuttaessa eteenpäin.
Tuo uusi temppu: Linkwithin'in ehdotukset, on selkeästi lisännyt menneiden aiheiden selailua. Näen sen tilastoista. Suosittelen siis!

'Nimimerkin suojassa' nosti esiin mielenkiintoisia pohdintoja, ei runsaita, mutta syvällisiä. Ilahduin uudesta kommentista. Hyvät kommentit nostavat huomattavasti postauksen arvoa. Suosittelen tutustumaan ja osallistumaan :)
***

Henkimailman hommia VARAMUSSALOSSA

Muybridgen hevonen

2010-09-18T11:49:00.026+03:00

Voin uskoa, että Muybridgen kuvasarjat antoivat paljon virikkeitä piirretyille filmeille. Koska Wikimedia Commonsista löytämäni kuva on laillista riistaa, liitän alle:

Tietenkin alkoi sormia syyhyttää. Ilman Muybridgen 24 kameraa olisi liki mahdotonta kuvitella tämäkin liike. - Monet upeat animaatiot on luotu yhdistämällä piirrettyyn materiaaliin dokumenttifilmistä kopsattua liikettä.

Kas näin laukkaa ( ei niin kovin upea...:) Tikkuhevonen!
Tässä uusin versio. Äänitehosteenkin lisäsin, sekä vauhtia: 24 kuvaa/sek. Vähän myös lihotin Photoshopissa pollea:

Ensimmäinen postaus, Googlevideo:

Tältä näyttää sama YouTubessa:

M.o.t. (Tuubi pakkaa laadukkaammin.)

VARAMUSSALOSSA podetaan matkakuumetta :)

Tikkumies tanssii!

2010-09-17T15:44:00.009+03:00

Tässä harjoittelen perusteellisemmin äänen ja kuvan tahdistamista. Edellinen 'Ilmakitaramies' syntyi yrittäen ja erehtyen, ja olen tyytyväinen että alku- ja loppuakordit osuvat suunnilleen kohdalleen.

Nyt valitsin ensin musiikin: 36 sek. Siihen mahtuu kolme erilaista käännettä. Tämä onkin ensimmäinen yritykseni koreografina!
Piirsin kaikki 'otokset' 2 sek pituisiksi. Näin niitä oli helppo sijoittaa ääniraitaan oikeisiin kohtiin iMoviessa.
Vaikka tulos on vaatimaton, opin taas yhtä ja toista mitä voin tarvita videoharrastuksessa.
***
Vaikka pyörä on jo keksitty, on hauskaa yrittää keksiä se uudelleen. Liikkeen vangitseminen on kiehtonut kuvantekijää aikojen alusta asti. Elokuvan synty (1895) toteutti haaveet. Samalla kun tuli mahdolliseksi vangita todellinen liike, löytyi keinot luoda se tyhjästä. Piirtäen, leikaten, muovaillen. Elokuvan rinnalla kehittyi animaatio, ja sarjakuva on näiden taidemuotojen sisar.

Kaikki tietänevät Lumieren veljekset. Mutta jo parikymmentä vuotta ennen elokuvaa Eadweard Muybridge valokuvasi liikettä omatekoisin menetelmin. Wikipediakin kertoo miten hän halusi todistaa kuvaamalla, ovatko hevosen neljä jalkaa laukan aikana yhtaikaa irti maasta vai eivät. Hän viritti lankoja raviradalle, jotka laukaisivat vuorollaan 24 kameraa, ja pulmaan saatiin oikea vastaus: ovat. Noita valokuvasarjoja Muybridge esitti julkisesti mm. zoetroopilla.

Ilmakitara

2010-09-13T18:43:00.005+03:00

Äskettäin taitava videonikkari Furensic E. tuumasi animaatiojuttuni kommenttilootassa: "Harmi etten osaa piirtää tikku-ukkoa kummempaa..."

Siitähän provosoiduin piirtämään tikku-ukkoja. Sepä onkin verraton objekti liikkeen tutkimiseen. Saatan salaa ruveta harjoittelemaan. Tässä ensimmäinen yritelmäni, välineenä pelkkä simppeli Animaattori. Arvelen, että Gimpillä ja hiirellä piirtäminen sujuisi ihan yhtä hyvin.

Videoksi koostin FrameByFramen ja iMovien avulla. Tämä taidenautinto on vain lukijoilleni tarjolla ihan rohkaisuksi. Sillä tämän huonommin ei moni osaa piirtää, arvelen ;)
Liikkeen ja äänen synkronointia saan vielä opetella lisää...

VARAMUSSALOSSA on vetovoimainen juttu.

Tilastot

2010-09-10T14:00:00.007+03:00

Kukapa ei olisi kiinnostunut oman blogin suosiosta. Kommenttiosaston näyttäessä noloa nollaa, lohduttaa havaita että blogissa on käyty ja viivyttykin. Se innostaa jatkamaan.
Monella onkin asennettuna Sitemeter ja Google Analytics, kuten minulla.

Enpäs älynnyt, että yksi tilastopalvelu, Bloggerin oma, on ihan nenän edessä! Tässä teksiä lisätessäni, se näkyy editorin yläpuolella välilehtivalikoimassa muiden rinnalla. Kauankohan se on siinä ollut? Minä kun kuvittelen kaiken hoksaavani...

Niinpä kiitän Anita Konkkaa, joka ystävällisesti mainitsee siitä blogissaan :) Taas opin uutta. Käynkin tutkimaan, mitä palvelu tarjoaa.
***
VARAMUSSALOSSA on toinen tunnelma :)

Uusi widget

2010-09-08T17:20:00.004+03:00

Annan blogissa törmäsin hauskaan toimintoon. Uuden artikkelin jäljessä on kuvalinkki muutamaan vanhempaan postaukseen, jotka näyttävät liittyvän aiheeseen. Ehdottomasti ryhdyin niitä klikkailemaan, enkä malttanut lopettaa.

Vertasin äskettäin blogia junaan, joka kiitää eteenpäin. Lukija hyppää kyytiin kuka missäkin. Vanhat aiheet jäävät kauas taakse. Entiselle kotisivunikkarille siinä onkin sopeutumista.
Onhan toki se aiheluettelo (eli tunnisteet) näkyvissä melkein jokaisella, mutta kuka sitä ehtii selata? Tai niitä kivoja linkkejä sivupalkissa? Yleensä on kiire seuraavaan blogiin, sillä lista on pitkä. Ja itsekin pitäisi ehtiä kirjoittaa.

Mutta nämä pienet viattomat kuvat! En ole käyttänyt aikaa linkkien valitsemiseen, kuten ei Annakaan. Sovellus (LinkWithin, linkki löytyy kuvien alta) valitsee ne puolestani. Tutkin sivustoa, ja se vaikuttaa ihan asiallisesta. Joten omalla vastuulla voi sen tuosta itselleen löytää.

Kunhan kokeilen taas :)
Päätin kokeilla samaa myös VARAMUSSALOSSA.

Miten piirsin 'Tavallisen illan'

2010-09-06T11:58:00.011+03:00

Lupasin edellisessä postauksessa palata aiheeseen.

Luonnostelin kissatarinaa ensin helpolla Animatorilla, jonka juuri olin löytänyt (= Bamboo-digikynän kylkiäinen). Mutta huomasin kohta, että Fuskusta ei voi kertoa mustavalkoisin keinoin! (Miltä näyttää Vaaleanpunainen Pantteri mustavalkoisena?)

Joten päätin tehdä animaation vanhanaikaisesti piirtämällä ruudut erikseen. Sellaiseen sopii loistavasti Photoshop Elements, Gimp, Corel Painter Essentials sekä ArtRage. Kaikissa näissä on toiminto nimeltä tasot eli layers. (Olet varmaan tutustunut tasoihin kuvan korjailussa tai piirtämisessä.)

Tasot voi ajatella läpinäkyviksi kalvoiksi, joille piirretään taustoja ja liikuteltavia osia. Niitä pinotaan päällekkäin ja liikutetaan. Juuri siten tehtiin animaatioita ennen digiaikaa.

Gimpillä olen kokeillutkin, se on mainio. Tasoille piirretyt kuviot voi samantien tallettaa animaatioksi. Mutta yksi siitä puuttuu: käden jälki. Viivan laatu on valittava. Sama kuin soittaisi halvalla sähköpianolla: isket lujaa tai hipaiset hiljaa, ääni on se minkä etukäteen valitsit. Siksi valitsin ArtRagen, johon olen mielistynyt. Silmän, ajatuksen ja käden yhteistyö toimii aivan samoin kuin piirtäessä oikealle paperille tai kalvolle oikealla kynällä.

Ossua ja Fuskua piirtäessäni opin yrityksen ja erehdyksen kautta monta niksiä, joiden ansiosta seuraava projekti onkin helpompi aloittaa.

Paljastan siis pari salaista asettani tässä.

Usein toistuvia kuvioita varten valmistin sabloonat (stencils). Kuvassa näkyvän Fusku-sabloonan piirsin ensin mustavalkoisena, ja talletin sabloonaksi. 'Invert'-komennolla sabloona muuttuu negatiiviksi. Sabloonaa voi liikuttaa, pyörittää, skaalata. Piirtäminen muistuttaa silkkipainoa.

Työn edistyessä jätin sabloonat vähemmälle käytölle, kun huomasin että tasoille piirrettyjä kuvioita voi liikuttaa ihan samalla tavalla. Se onkin rennompi tapa, ja pieni tyylinmuutos animaatiossa on nähtävissä. Kissojen emäntä on piirretty kokonaan vapaalla kädellä.

Kun 'otos' on valmis, valitaan näkyvät tasot (silmänkuva), ja talletetaan .JPG-kuvaksi.
Valmistin 162 kuvaa, joten voit uskoa että piirsin koko viikon runsaan minuutin pituista pätkää. (Roskikseen joutuneet ei sisälly lukuun.) Hienostuneempaa liikettä varten olisi tuo määrä kerrottava vähintään kymmenellä.

Piirrosten valmistuttua vein kuvat 'otos' kerrallaan FrameByFrame-sovellukseen (ilmainen). Siinä voi kuvia monistaa, järjestellä ja säätää nopeutta.

Lopuksi kasasin 11 otoksesta ja muutamasta irtokuvasta videon iMovie-ohjelmassa. Valitsin äänitehosteet ja opettelin naukumaan kuin kissa ;)

Sanomattakin on selvää, että tutkin moneen kertaan Ossun ja Fuskun seikkailuja livenä. Niitähän piilee Hannelen blogissa, mistä löytyy myös polku YouTuben videoaarteisiin.

***
Varamussalossa kerron, mitä tästäkin seuraa...

Erittäin kissamaista

2010-09-05T17:51:00.002+03:00

Olen ilosta hykerrellen seuraillut Ossun ja Fuskun touhuja Hannelen mainiossa kissablogissa. Itse asiassa, omia kissojani kaiholla muistellessa on hyvä palauttaa mieleen pentuaika. Ossu on maltillinen aikuinen, Fusku on hurja ja vaarallinen pantteri, ainakin yrittää olla. Ehkä tyydynkin seurailemaan Hannelen videoilta pienen riiviön seikkailuja. Ja tottakai pidän vahingonilon loitolla...

Kissojen viehkeyttä on vaikea vangita kuvaan, mutta on ne vaan innostavia malleja.
Uusin animaationi on Hannelen videoista saanut aiheensa. Piirsin tämän ArtRagella.(Tekotavasta lisää myöhemmin. Ei tosiaankaan mikään 'tietokoneanimaatio', jokainen ruutu on käsityönä piirretty.)

Kasvu

2010-08-27T14:28:00.004+03:00

Puutarhani 20. kesä tulee kohta täyteen. Tässä ajassa kasvun ihme on ehtinyt tuottaa runsaasti hitaita yllätyksiä. Kaikki tapahtuu vaivihkaa. Yhtäkkiä havahdut huomaamaan, että alppiruusu on kadonnut kokonaan. Se on muhkean lumikärhön uumenissa. Pieni omenapuuntaimi on levittänyt oksistonsa keittiöpuutarhan ylle, ja marjapensaat jäävät pimentoon. Sievä pallotuija on kasvanut talon korkuiseksi, ja peittää näkymän ikkunasta ulos. Kaikki, jotka ovat hoitaneet puutarhaa kauemmin kuin 7 vuotta, tietävät asian. Vasta-alkajia varten piirsin tämän pienen animaation. On ajoissa päätettävä, kuka määrää.

Teematiistain 25. aihe
***
Videosta tietoa:
Tämä on ensimmäinen yritelmäni Bamboo-digikynän kylkiäisenä saadulla pienellä Animator-sovelluksella. Ihastuin oitis sen yksinkertaisuuteen ja helppokäyttöisyyteen.
Vain musta ja valkoinen väri on käytössä, ja myös tässä ohjelmassa piirustusjälki tottelee kosketusta, juuri kuin oikea sivellin. Taustaksi voi ladata minkä hyvänsä kuvan, jossa väritkin näkyvät.

Ainoa ja pahin vika ohjelmassa on se, että tallenteen tiedostomuodoksi tulee .flv. Sitä en saa millään auki. Niinpä hylkäsin Animatorin pitkäksi aikaa, kunnes rupesin taas etsimään apua. Kun piirrätyttää niin ankarasti.Löytyikin konvertteri, pieni ohjelma: FrameByFrame. (Google löytää, jos kiinnostaa)

Työvaiheet alle minuutin pätkään:

ArtRage: taustojen piirtäminen
Animator: yli 150 piirrosta
Photoshop: Intron piirtäminen
FrameByFrame: muokkaaminen ja tallettaminen .mov-muotoon
iMovie: 'Otosten' kokoaminen videoksi
Lähettäminen YouTubeen .m4v-muodossa

Kuvien lisääminen Facebookiin

2010-08-25T11:34:00.025+03:00

(Valitse oikeasta alakulmasta 'katso osoitteessa YouTube)', muuten video näkyy liian pienenä)

Ystävät, jotka ovat hypänneet Internetin ihmemaahan korkeassa iässä (yli 50v ;) kyselevät toisinaan neuvoja. Monet ovat saaneet kutsun 'Naamalaan' seuraamaan nuorempien edesottamuksia. Mukava huomata, että sieltä löytyykin paljon ikätovereita! Kiva olisi itsekin tehdä siellä jotakin, mutta hiiri tuntuu vihamieliseltä.

Etäneuvomista helpottamaan yritin laatia opetteluvideon vastalöytämilläni konsteilla. Kokeilin ensin selostusääntä, ja latasinkin sellaisen 'seinälleni'. Tässä parannetussa versiossa on vain musiikkia, jonka säestyksellä on ehkä rennompaa seurata hiiren liikkeitä.
(Musiikin hain AudioSwapista: Bandurria, Kes Loy, Barrie Gledden.)

Tämä on tehty QuickTimePlayerin näytönkaappaustoiminnolla ja editoitu iMovie-sovelluksessa. Zoomasin näkymää isommaksi, mutta tulos on silti siinä ja siinä, sietorajalla...

Lähetin Tuubiin piilotettuna: näkyy osoitteella mutta ei julkisesti.

Piirustellen II

2010-08-23T13:11:00.007+03:00

Nyt kasasin ArtRage-esittelyn oikein YouTubeen. Näytönkaappaus QuickTimella (edellisessä postauksessa kerron siitä) kuvaa koko näytön, joka tällä Mäkilläni on 1600 x 1000 piks. Niinpä pienet yksityiskohdat säädyllisessä videokoossa jäävät epäselviksi. Rajaaminen on toki mahdollista editointivaiheessa, mutta se ei lisää pikseleitä.

Uskon että tästä saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen ArtRagesta. Tässä käytän ruiskua, lyijykynää, kumia ja sabloonaa. Suurennan piirustusalustaa, ja näytän miten sitä voi kallistaa, juuri niinkuin piirtäessä usein haluaa tehdä paperiarkille. Tasojen käyttämisen voi myös huomata, sekä tasojen yhdistämisen. Tasot näkyvät ruutuina oikeassa reunassa. (Piirtäjä huomaa tasot tavattoman hyödyllisiksi.)

Muutkin työkalut ja toiminnot sijaitsevat piirustusarkin ympärillä. Ohjeita tuskin tarvitsee, sillä kokeilemalla löytyy kaikki helposti.
Valmiin piirroksen talletin .jpg-kuvaksi. Se näkyy videossa viimeisenä. Voisin laittaa sen kuvan tähän, mutta jätänkin lopputuloksen yllätykseksi :)

Jos menee Tuubiin katsomaan videoni, näkee runsaasti ArtRage-juttuja, paljon parempiakin. En muuten katsonut yhtäkään ennenkuin kasasin tämän :)

Piirustellen

2010-08-22T20:23:00.008+03:00

Tämän päivän leikkeihin käytin kolmea sovellusta:

Piirsin Bamboo-kynällä ohjelmassa ArtRage

Kaappasin puuhan QuickTime Playerilla

Editoin tulokset iMoviella

Ihan sattumalta huomasin, että QuickTime Playerilla, joka varsinaisesti on tarkoitettu elokuvien katselemiseen, voi kaapata kaiken mitä näytöllä tapahtuu. Kuten taltioida videoita.

Tuotahan piti heti käydä harjoittelemaan, ja sain talteen itselleni videon Areenasta. Ihan tietenkin vain omaan käyttöön. Ja kohta keksin playerille muutakin käyttöä. Talletin piirtämistä, jolloin tuloksena on eräänlainen animaatio.

Tässä on työkaluna lyijykynä ja ruisku. Yritin huiskia nopeasti, ettei videosta tulisi pitkästyttävä :) Ja ihan käsinpiirtämiseltä se tuntuu, kun kädessä on kynä jolla rapsuttelen piirustuslevyä.

QuickTimessakin voi jonkun verran trimmata tulosta. Tiedostomuodoksi tulee .mov.Vein tulokset kuitenkin Mäkkini mainioon iMovie- editointiohjelmaan, jossa rajasin, leikkasin löysät pois ja lisäsin vähän soitantaa. Tiedostomuodoksi tuli .m4v. (Windows-käyttäjä voi tehdä saman MovieMakerilla?)

Mitä eroa on kotisivulla ja blogilla?

2010-08-20T13:35:00.006+03:00

Kotisivu on kuin huoneisto. Osoite on pysyvä. Eteisestä astutaan sisään olohuoneeseen, josta aukeaa ovia toisiin huoneisiin. Vierailija löytää aina takaisin olohuoneeseen, ja huomaa jos sinne on tullut jotakin uutta.

Blogi on kuin juna. Vierailija hyppää kyytiin, ja poistuu seuraavalla pysäkillä. Juna kiitää koko ajan eteenpäin, joku hitaammin, joku nopeammin. Uusin juttu aukeaa satunnaiselle kävijälle, ja vanhat jäävät taakse.

Ikärajaa 50 noudattavat lukijat muistavat ajan, jolloin kotisivu oli ainoa keino julkaista verkossa.
- Milloinkas nämä blogit ilmaantuivatkaan? - KVG = Kysy Vaikka Googlelta (sensuroitu selite ;)

Hyllyssäni pölyttyy HTML-ohjelmointikirjoja. Turhia nekin, sillä kaikki tieto löytyy verkosta.

Minun kotisivuni on nykyisin tämmöinen: VILLAMUSSALO.

Naughty Boss

2010-08-04T20:25:00.003+03:00

"Häijy pomo" kuva: JH editointi:MH

Taas huomaan uusia konsteja. YouTubesta voi suoraan ladata videon blogiin! Piti huomata omalla kanavalla sana 'jaa', jolloin vaihtoehdot tulee näkyviin. Tähän asti olen hakenut upotuskoodin, ja tuonut sen blogiin. Sieltä voi lähettää myös moneen muuhun paikkaan, kuten Facebookiin.

(Piti kumminkin viilata mittoja, näin meinasi tulla liian iso.)

Tässä olen harjoitellut liikkeen jatkuvuutta, liikkeen ja äänen yhdistämistä. Ja tietenkin pikku tapahtuman kertomista. Työkalu on edelleen iMovie (, joka kuuluu Macin perusohjelmistoon).

***

Opetuskin löytyy tarinasta: se on geeneissä...

Pilkunviilausta

2010-08-03T10:03:00.002+03:00

Blogaatko vai bloggaatko?

Minä itsepäisesti vaan blogaan, vaikka enemmistö näkyy bloggaavan.
Google antoi 49 400 hakutulosta sanalle blogaaminen. Bloggaaminen sai 533 000 osumaa.
En siis ole aivan yksinäinen jääräpää, mutta vähemmistöön kuulun. Miksi ihmeessä? No kun minä kirjoitan blogia. Minun mielestäni bloggaajat kirjoittavat bloggia.

Kieli on kaiken aikaa muutoksen tilassa, ja uudet sanat etsivät muotoaan. Kellä mikäkin särähtää kielikorvaan, kellä ei. Miksi kielenkäyttöön on vakiintunut esim. ulkolainen ulkomaisen tai ulkomaalaisen asemesta? Ovatko ehkä kotoisin ulkolasta? Vitsinä olen pitänyt matkustamista Thaimaaseen kuin taivaaseen, mutta alan epäillä että jotkut ovat ihan tosissaan.

Alan itkemään on varmaan ollut aluksi vitsi, mutta tuokin muoto on vakiintunut täysin. Alan itkeä!

Itselläni on paha tapa väännellä sanoja lystikseni, mutta taidankin ruveta varomaan...

Kaikki tykkää pandasta

2010-08-01T20:43:00.013+03:00

Kuvaus JH, editointi MH
En malta olla kokeilematta salaperäistä Googlevideotoimintoa, joka siis on poissa käytöstä...? Katsotaanpas, onnistuuko.
OK!
Mutta nythän olen ihmeissäni.Juuri kun meinasin harmitella, että videoruutu on valitettavasti musta, on tilanne muuttunut. Nyt näenkin pienoiskuvan ruudussa. Mitähän lukija näkee??

Äänet ovat kotoisin Applen iLife-tehostekirjastosta. Mykistin leikkeet, koska löysin siistimmät hälyäänet iLifesta. Ääniraitoja on Macintoshin iMoviessa mahdollista laittaa päällekkäin ja lomittain.

Vieläkään en ymmärrä, missä koneelta ladatut videot ovat? Tavalliset kuvat hulahtavat Picasaan, mutta siellä ei näy näitä videoita.

Vanha animaatio

2010-07-29T10:10:00.002+03:00

Harjotellaan yhä lataamista. Luulin tosiaan, että Tuubi on ainoa mahdollisuus, jotta jokainen saisi videon auki.

Tämä on tehty muovaillen ja valokuvaten, ja kasattu jossakin muinaisessa animaattorissa. Musiikki on saatu luontaisetuna ;)

CHATROOM

Googlevideo

2010-07-28T23:02:00.006+03:00

Huomasin tekstieditorissa videonlatauspainikkeen. Kas kummaa, en ole ennen hokannut.( Itse asiassa juolahti mieleen, kun tutkailin Hannelen videoblogia.)Olen tähän asti upottanut videot Youtuben kautta , tai sitten kokeillut eri formaatteja, joita saa auki yksi mutta ei toinen.
Kokeilen siis nyt tuota edellisen postauksen Akvaariojuttua, mutta suoraan omalta kovalevyltä:

AQUARIUM

Siinä se rullaa! Mutta missä se on?
Kävin opiskelemaan aihetta Googlen video-help-centeristä
Nythän olen ymmälläni. Siellä kun kerrotaan, että videopalvelu on nyt loppu. Selvällä englanninkielellä:
"We are no longer offering uploads to Google Video.
You won't be able to upload videos to Google Video, but Google will still offer hosting services. Your Google account will enable you to upload videos to Picasa and YouTube."

Eli Google-videoita ei voi enää ladata. Juuri kun löysin sen. Sensijaan G-tilin haltija pystyy lataamaan videoita Picasaan tai YouTubeen??

Tämä nyt kumminkin rullasi jonnekin Googlevideoon, eikä Picasaan, eikä Tuubiin. En tosiaankaan tiedä, missä tämä on ja kuinka kauan.

On muuten nätti video, katso toki , niin kauan kuin se on tässä :)

Videonikkarointia

2010-07-22T15:11:00.008+03:00

Hellepäivän iltana on mukava selata matkakuvia ja videoita. Matkakuume on vielä aisoissa, mutta videot vievät mukanaan. Vetiset kuvat trooppisista kaloista vilvoittivat niin mukavasti, että kokosin Tuubiin pienen videon.
Nautin suuresti vedenalaisista näkymistä, talletan ohjelmia toisinaan TV:n digiboksiin ja annan pyöriä ilman ääntä elävänä tauluna. Omasta materiaalista (Miehen ja minun) koostankin ehkä Nonstopin näytölleni. Tämä julkaisu on kumminkin tiivistetty alle puoleentoista minuuttiin, minkä vierailija ehkä jaksaa katsoa :)

Mäkkini iMovie-ohjelmaa onkin syytä harjoitella aina välillä. Nytkin jouduin uudelleen opettelemaan ääniraitojen säätämistä. Onnistuin lopulta liittämään pienen pätkän yleishälinää musiikin oheen. Musiikki on Applen iLife äänitekokoelmasta.

Tehostevalikoima ei ole kovin monipuolinen, mutta liekö se niin suuri vahinko.... Tässä käytin kahta siirtymämallia: ristikuvaa ja vetisen näköistä pyörrettä. Sopivat mielestäni hitaaseen vedenalaiseen liikkeeseen. Vauhdikkaammissa tarinoissa sopii nopea siirtymä ilman metkuja parhaiten. Vain tarinan taitekohtia voisi korostaa jollakin huomattavammalla siirtymällä. Mutta kerrankos sitä inostuu mässäilemään tempuilla... Kaikki on sallittua, jos oikein kovasti tekee mieli.

Mukava seurata Hannelen seikkailuja videonikkaroinnin ihmemaassa, hän kirjoittaa kokemuksistaan täällä: Eläviä kuvia tai jotain
Mahtaako uusi Pinnacle-editori olla hyvä työväline? Sitäpä täytyy seurata.

Näppiksen suojus

2010-06-30T19:03:00.006+03:00

Nyt olen kuuliaisesti käyttänyt Mäkkini (iMac) näppiksen silikonisuojusta runsaat puolitoista vuotta. Miksi tuohon oivaan ratkaisuun päädyttiin, siitä kertoo: Opettavainen tarina .

"Pienessä paketissa on silikoonista valmistettu täysin umpinainen näppiksen suojus: iSkin Arctic ProTouch Protector. Otin lahjan nöyränä ja häpeissäni vastaan. Vaikka olen päättänyt lopettaa näppäimistön huuhtelun iltajuomalla, suojaa se toki pölyltä ja patinalta."

Tänään, siis ensimmäisen kerran puolentoista vuoden jälkeen, irroitin suojuksen varovasti. Se oli täysin tiiviisti paineltu paikoilleen. Halusin kokeilla kirjoittamista ilman suojuksia, ja tuntea taas näppäinten herkän kosketuksen sormenpäissä. Kirjoittaminen silikonisuojuksen läpi sujuu toki hyvin. Kuten rikkaruohojen kitkeminen puutarhahanskoja käyttäen. Tai kuten..., no, esimerkkejä lukija keksiköön. Nautinto latistuu.

Toimenpiteen jälkeen sain hämmästyä: suojuksen sisäpuoli ja näppäimistö oli rasvainen! Niin juuri. Rasvainen. Ihmeissäni vein suojuksen tiskipaljuun likoamaan. Aloin sillä välin kuurata näppäimiä silikoniliinalla yksi kerrallaan.

Ilmiön syytä en ymmärrä, voin vain arvailla. Googlaaminen ei ole tuonut vastavia kokemuksia esiin. Kenties materiaali on huokoinen, ja sormenpäiden vähäinen rasva tihkuu läpi? Vai nouseeko joku koneöljy laitteen uumenista? Puhdistus tuotti kuitenkin hyvän tuloksen. Muuta moskaa ei löydy, ei pölyä eikä murusia.

Olisin tosi kiinnostunut muiden vastaavista kokemuksista.

Nyt on näppis kuin vastaostettu. Ah kirjoittamisen iloa! Se sujuu kuin huilunsoitto, sormet kevyesti hypähdellen. Poissa on tahkeus, johon en koskaan tottunut, joka sai ajattelemaan, että kynnet pitäis varmaan taas leikata. Ihana on näppiksen kosketus, voisin kirjoittaa koko illan!

Entä suojus? Sen lasken näppiksen päälle kun lopetan kirjoittamisen. Pidän paikoillaan, jos vain surffailen ja painelen 'tykkää'-painiketta Facebookissa. Se saa myös olla visusti paikoillaan, jos vieressä on lasi iltajuomaa. Mutta kun ryhdyn kirjoittamaan, riisun rakkaan näppikseni paljaaksi, ja annan sormien tanssia.

Mitä opimme tästä? No ainakin ilmeisesti näppistä pitää välillä tuulettaa, jos käyttää suojusta.

YouTube

2010-06-18T11:16:00.019+03:00

Aamutuimaan kilahti postilaatikkoon viesti YouTubeTeamilta:

"We regret to inform you that the audio in your AudioSwapped video Puutarhassa is no longer licensed for use on YouTube. As a result your video has been muted or blocked.
----"

Kyseessä on Tarina kolmesta pallotuijasta, jonka juuri esittelin Varamussalossa.

Hiukan kylmäsi, sillä minulla ole tuota videota enää kovalevylläni. Onko se nyt kokonaan menetetty? Tein sen aikoinaan Windowsin MovieMakerilla, PC:lla, joka on jo laitettu kierrätykseen. Olin jo yhden kerran vaihtanut musiikin Tuubin tarjoamaan lailliseen äänitteeseen. Sitten vasta huomasin,ettei noita Audioswap-äänitettyjä voi enää normaalisti ladata omalle koneelle Mp4-muodossa kuten itse äänitettyjä voi. YouTube on nyt siis sen ainoa säilytyspaikka. Onneksi video oli vielä paikoillaan, mykistettynä. Tarina sisältää puutarhafilosofiani ydinasioita, tykkään siitä. Mutta eihän kukaan jaksa katsoa mykkäfilmiä ilman musiikkia!

Löysin tämän tutun ja mieleisen konserton osan:

J.S. Bach: Brandenburg Concerto No. 4: Presto
albumi: Point Classics 1

Ikävintä on se, että musiikki leikkautuu tylysti poikki videon lopussa, eikä sitä voi häivyttää kuten omassa (Macintoshin iMovie-)ohjelmassa tekisin. -Toivonkin, että kuuntelijassa syntyy halu etsiä ja kuunnella koko konsertto :) Kenties vaihdan vielä johonkin 'maallisempaan' musiikkiin.

Tietenkin on kerrassaan mainiota, että YouTube tarjoaa laillisia äänitteitä. Olenkin nöyrtynyt vaihtamaan kaikkiin lainsuojattomiin videoihini musiikin tuosta laajenevasta ja näköjään myös muuttuvasta kirjastosta. Nyt ne ovat vain suojattomia, mutta laillisia.

Pallotuijatarina menetti suuren osan viestistään ja ilmeestään näissä muutoksissa. Olin rakentanut äänimaiseman pienistä pätkistä (Don Dorseyn syntikkatulkintoja Bachin inventioista), ja ne oli rytmitetty leikkaukseen. Olin löytävinäni tekijänoikeuslakien kiemuroista maininnan, että alle 30 sekunnin 'sitaatit' olisivat sallittuja.Ehkä joissakin tapauksissa? (Videon lopputeksteissä pyörii yhä tiedot alkuperäisestä, omatekoisesta ääniraidasta.)

Ääni on merkittävä osa videokerrontaa. Tavoitteellinen nikkari solmii ne yhteen, jolloin 1+1= enemmän kuin kaksi. Tämä Tuubin Audioswap on helppokäyttöinen musiikkivalikoima, voit etsiä ja esikuunnella videoosi yhdistettynä niitä, ja julkaista sitten valintasi. 'Päälleliimattu ' musiikki voi hyvinkin sopia tunnelmaan.
Parhaiten voisikin onnistua niin, että löytää ensin musiikin. Siihen sitten kuvakerronta tarkasti ajastettuna.

Mutta ehdottomasti haluan kunnioittaa tekijänoikeuslakia. Siksi olen hylännyt aloittelijan synnit, ja yritän pärjätä laillisin keinoin. Alkaahan noita luvallisia äänitepankkeja ilmaantua, Applellakin on käyttökelpoisia. Voisihan ne äänet tehdä itsekin :)

Avatara

2010-05-16T12:26:00.002+03:00

Manipulaatioiden ja muunnelmien jälkeen tässä taas näyte vapaalla kädellä piirtämisestä, digitaalisesti. Uusin Avatarani onkin ollut käytässä jo jonkin aikaa, ja tässä vähän isompana siis. Välineinä edelleen Bamboo-kynä ja ArtRage-ohjelma. Työkalut: lyijykynä, väritela, kumi. Poskipuna sipaistu ruiskulla. Kerrosten (layers) käyttäminen saa työskentelyn muistuttamaan serigrafiaa, tai miksei mitä tahansa värigrafiikkaa. Siinähän jokainen väri vedostetaan erikseen.

Tämän piirsin nettikäyttöön. Tulostamista varten on syytä valita huomattavasti isompi resoluutio työpohjalle . Piirtäessä joutuukin silloin zoomaamaan kuvaa pienemmäksi.

Kesäpusero

2010-05-11T10:45:00.001+03:00

ArtRagella on helppoa poistaa valokuvasta tausta. Periaatteessa Photoshopissa voi toimia samalla tavalla. Mutta tässä ohjelmassa pyyhekumi tuntuu oikeammalta. Kuvan otin iMacin sisäänrakennetulla kameralla PhotoBoothilla.

Pusero on nyppyistä pellava-viskoosilankaa, löyhästi neulottu, poikittain hihansuusta toiseen. Kerrassaan mukavalta tuntuu ensimmäisssä sovituksessa. Langanpäät vielä päättelemättä.

Muunnelmia

2010-05-10T16:59:00.007+03:00

"Syrinx", MHu 2010
Muunnelma vanhoista puupiirroksistani syntyi digikynällä ja ArtRagella , kun mietiskelin Luovan Lauantain uusinta aihetta 64, "Olet hento..." 'Syrinx' taitaa olla fix ideeni, se on seikkaillut monissa teoksissa, ja jatkaa nyt tässä. (Tarinan, joka on antiikin mytologiasta, voi löytää googlaamalla, ellei se ole tuttu.)

Kerron työtavoista, koska täällä paljastan kaikki salaisuuteni:
- Olen skannannut tai digikuvannut teoksiani, mm. puupiirroksia. Nyt valmistin parista sabloonat, jolloin voin niitä vedostaa digitaalisesti.

Tools>Stencil options>Load a stencil from disk

Käytin 'vedostamiseen' telaa, jonka jälki muistuttaa oikeaa telaamista, graafikolle tuttua työvaihetta. Vedosta voi helposti korjailla piirtämällä siihen sopivalla kynällä. Värin voi poimia värinpoimintatyökalulla osoittamalla. Pyhekumia voi käyttää kuin puupiirtäjän veistä.

Tässäkin käytin runsaasti kerroksia, layereita, koska siten on helppo kokeilla ja muutella. Kerroksien paikkaa voi helposti vaihdella vetämällä.
Kokeileminen on paras tapa ottaa selvää tämmöisestäkin ohjelmasta. Ohjekirjaa en ole juurikaan käyttänyt.

Koodaamista

2010-05-05T18:31:00.018+03:00

90-luvun lopulla oli puutarha-aiheisia kotisivuja niin vähän, että taisimme kaikki puutarhakoodaajat tietää toisemme. Kotisivuja löytyi linkkilistoilta, ja oli komeaa päästä tunnetuille tärppilistoille. Vähitellen alkoi ilmaantuja 'webbimyllyjä', ja kotisivujen teko ei ollutkaan enää vain html-kielitaitoisten hallussa. Tunsin lievää halveksuntaa...

Mutta ennen pitkää oli minunkin myönnettävä, että kaikki muuttuu, ja viisas pääsee vähemmällä. Piti myös tunnustaa, että monet albumiohjelmat ylittivät minun koodaustaitoni, ja blogaaja voi keskittyä sisältöön sen sijaan että käyttäisi kaiken aikansa pilkkujen viilaamiseen.

Vasta pari vuotta sitten vedin pois valtaviksi paisuneet sivustoni, ja siirryin blogistaniaan. Perustin myös ihan pienen kotisivun, entisellä 'Villamussalo'-nimellä. Tein kuten taloa siivotessakin on paras tapa: Otin pois kaikki, ja poimin takaisin vain tarpeellisen.

Nyt halusin verestää koodaustaitojani, ja rakensin kunnon index-sivun, jonne keräsin linkit kaikille julkisille sivustoilleni. Työkalunani oli pelkästään Mäkkini TeXturi (Windowsin vastaava: Muistio), jolla kirjoitetaan koodia raakatekstillä. Siihenpä kului tunteja, oi tunteja... Taustojen, gif-kuvien ja otsikoiden piirtämiseen kului toinen mokoma. Homman valmistuttua lähetin materiaalin FTP-ohjelmalla palvelimelle. Se oli ennen muinoin ainoa tapa julkaisemiseen.

Testattuani Mäkillä ja Windowsilla, 4 eri selaimella, korjattuani löytämäni bugit, uskallan esitellä:

Saattaa olla, että vanhemmilla selaimilla vaalea taustaväri ei aukea?

Jestas, miten helppoa ja sukkelaa tämä blogaaminen on, jos vertailee :)